LIETO/Tarvasjoki. Kotiseutuyhdistys Tarvaisten jäsenet ovat pohtineet ämpärin merkitystä suomalaisille. Suomalaiset tuppaavat menemään sekaisin, kun ilmaisia ämpäreitä jaetaan. Ämpäreitä ei kuitenkaan ole Kertun tuvan makasiinissa jaossa, mutta ämpärinäyttelyä kylläkin.
–Sain ensin idean pohtia tuota ämpärin merkitystä meille suomalaisille ja siitä idea jalostui myös essuihin. Suomalaiselle naiselle essu ja ämpäri on ollut hyvin merkityksellinen pari. Vanhaan aikaan sanottiin, että vie mennessäs, tuo tullessas. Sisälle tuotiin ämpärillä puhdasta vettä ja likavedet vietiin sitten pihalle. Ja molempiin oli ehdottomasti oma ämpärinsä, kertoo Ämpäri ja essu -näyttelyn ideanikkari Raija Isotalo-Aaltonen.
Näyttely on jaettu teemoihin. Idyllisen makasiinin oven suussa on aamutoimipöytä, jossa on hyvin erilaisia ämpäreitä.
–Tässä alla on likasanko, potta ja vähän isompi pottaämpäri, johon sai laitettua oikein istuimen. Päältä löytyy emaloitu puhtaan veden ämpäri ja pesuvati naaman ja käsien pesuun. Tässä näkee, miten erilaiset ämpärit ovat olleet tärkeitä, ja ovat edelleenkin mökeillä, joissa ei ole juoksevaa vettä, Isotalo-Aaltonen esittelee.
Ämpäreitä löytyy moneen lähtöön ja suurelle osalle tutut oranssi-punaiset emaliämpärit hehkuvat myös näyttelyssä. Puiset ämpärit ovat haaleampia, mutta taidokkaasti tehtyjä.
(Juttu jatkuu kuvagallerian jälkeen.)
Taidokkaita hautajaisessuja
Essujen takana on yhtä monta tarinaa kuin on essun käyttäjääkin. Yleisimmin essu oli arkinen työvaate, johon pyyhittiin kädet ja jonka taskuissa kuljetettiin tavaraa. Essu toimi tietenkin myös suojana ruuanlaitossa ja leipomisessa.
–Yleensä essut olivat yksinkertaisia ja ne tehtiin lähikaupasta ostetun kangaspakan kankaasta. Essut ommeltiin itse ja niitä myös kului jonkin verran, Isotalo-Aaltonen kertoo.
Essu oli naiselle tärkeä ja kiinteä osa pukeutumista.
Myös juhlissa käytettiin essuja. Hautajaisessujen taidokkaat koristelut tehtiin yleensä puhdetöinä. Rikkaammat perheet saattoivat myös ostaa essuja.
–Hienoimmat essut olivat useimmiten valmiina ostettuja ja niitä annettiin lahjaksi tai tuliaisiksi. Ei niitä arkena käytetty.
–Joskus emännät innostuivat arkiessujenkin kanssa. Yhteen esillä olevaan essuun äitini on käyttänyt aikamoisen määrän lankaa ja aikaa, Isotalo-Aaltonen esittelee.
Pikkutytötkin puettiin aikanaan essuihin.
–Tytöillä oli usein rusetti päässä ja essu mekon päällä, Isotalo-Aaltonen muistelee.
Tytöille opetettiin essun käyttöä jo pienestä pitäen, niin aikuisena essu tuntui hyvin luontevalta pukineelta.
Essun käytön perimätieto alkaa vähitellen himmentyä, mutta monet isoäidit pitävät sitä yllään leipoessaan lastenlastensa kanssa.
Essu pukee miestäkin
Essuteemat vaihtelevat näyttelyssä. Essuja on esillä runsaasti ja kaikki essut ovat Tarvaisten väen kokoelmista.
–Vuosiluvuista ei osata tarkkaan sanoa eikä tässä nyt uskalla sanoakaan, ettei tule väärää tietoa, Isotalo-Aaltonen naurahtaa.
–Sen verran osaan sanoa, että essut eivät ole mihinkään hävinneet suomalaisesta kulttuurista. Edelleen kotileipureista moni vetää leivontaessun päälleen, kun aletaan jauhoja pöllyttää. Monilla miehilläkin on grillausessu ja ruuanlaitossakin miehet käyttävät essua. Essu on niin valtavan hyvä keksintö, ettei ajan hammas ole purrut kuin siihen, että essua ei enää käytetä peruspukeutumisessa. Mutta suojausvaatteena se on edelleen verraton, Isotalo-Aaltonen summaa.
Tuomas Honkasalo
Ämpäri ja essu -näyttely on esillä Kertun tuvan makasiinissa. Näyttely on avoinna 8.6. saakka tiistaisin ja torstaisin klo 18–20, keskiviikkoisin 9–13 sekä lauantaisin ja sunnuntaisin klo 10–13 osoitteessa Härkätie 639, Tarvasjoki.