Otin hiljan päättyneelle talvilomalleni kaksi tavoitetta: katsastaa Hiacen ja hampaat. Läpi menivät molemmat. Ensin mainitulla on lupa rullailla seuraavaan kevääseen ja purukaluston tarkastusväli on peräti pari vuotta.
Täytyy tunnustaa, että jännitin molempia operaatioita. Tähän asti Hiace on läpäissyt nippa nappa päästökatselmuksen, mutta nyt rima putosi. Kaasupolkimen pohjaan runtanneen inssin mukaan mittarinsa asteikko ei ollut tahtonut riittää, kun pakoputkesta tuprahti tummanpuhuva pilvi.
Ostin konttorilta tankkiin kaadettavan lisäaineen, vaikka muistelin haastattelemani mobilistin sanoneen, ettei vanha moottori litkuilla uudeksi muutu. Mutta kas kummaa, tökötin kera ajetun 400 kilometrin lenkin jäljiltä Hiace alitti päästöriman reilusti. Pitänee tehdä sama metku ensi keväänä, ellen joudu vaihtamaan autoa sitä ennen.
Ainakin Ford-kauppias on toiveikas, sillä konttorilta palattuani postilaatikossa odotti nimelläni varustettu kirjekuori ja sen sisällä hienolle kuultopahville painettu ”ympäristöystävällisen” Transitin mainos. En oikein innostu, sillä naapurini Transit tekeytyy kovimmilla pakkasilla erittäinkin ympäristöystävälliseksi jäämällä lähtöruutuun.
No sitten olivat vuorossa hampaat ja niissä on perinteisesti samaa vaivaa kuin Hiacessa eli karstaa. Paikkausta vaativia reikiä ei onneksi löytynyt, mutta puhdistustyöhön käynyt hammaslääkäri kauhisteli toimittajien nauttiman kahvin sekä pullan määrää ja väitti minun kuuluvan pastorien kanssa samaan riskiryhmään.
Kaiken kukkuraksi hän kannusti tekeytymään keliaakikoksi. Se olisi kuulemma helppo tapa välttyä liialta vehnäseltä. Yritin tuollaista jo päiväkodissa, kun anelin kala-allergikkojen listalle välttyäkseni ruotoisilta silakoilta. Muistan hoitotädin paheksuvan katseen ja tuiman toteamuksen, että se olisi valehtelua ja ainoastaan oikeasti allergiset saavat vapautuksia.
Hätäkös tässä, kun onhan maailmassa hyviä keinoja venyttää tärkeiden kapistusten käyttöikää. Ostin jo ruokakaupasta uuden hammasharjan, purkkapussin, hammaslankaa, tahnan sekä purskutteluainetta ja jospa vaikka kesälomaan mennessä saisin säästettyä rahat Hiacen ruostesuojauksen uusintakäsittelyyn.
Timo Koskensalo
timo.koskensalo@avl.fi