Tämänkertaisessa Viikkolehdessä (5.4.2024) näkyy autot ja liikenne -teema. Vaikka menossa on vihreä siirtymä, yksityisautoilun merkitys nostaa maaseudulla päätään. Etenkin terveyspalvelujen keskittäminen johtaa siihen, että moni ikäihminen ylläpitää ajokuntoaan ja kulkuneuvoaan viimeiseen saakka.
Täysin vastakkaiseen suuntaan etenevää muutosta näkyy kaupungeissa, joissa kaavoittajat mitoittavat kulkuväylät ennemmin sähköpotkulautojen kuin autojen mukaan eikä kaikilla asuinhuoneistoilla ole autopaikkaa. Hyvillä joukkoliikenneyhteyksillä varustettu urbaani ympäristö luo vahvan paineen yksityisautoista luopumiseen ja autonsa myynyt vaatii helposti muita tekemään samoin.
Liikkuminen kävellen, polkupyörällä tai joukkoliikennevälineellä on toki kannatettavaa, mutta maaseudulla etäisyydet ovat pitkiä eikä joukkoliikenteeseen vaadittuja ihmisjoukkoja tahdo riittää kuin koululaisajoihin. Yksityisautoilua kritisoivien tulee muistaa, että 95 prosenttia Suomen pinta-alasta on maaseutua ja noin kolmannes väestöstä on siellä. Nimenomaan henkilöautojen ansiosta moni voi asua paikassa, jossa kokee olevansa onnellinen ja se taas on tärkeä tekijä maan asuttamisen, turvallisuuspolitiikan kuin huoltovarmuudenkin kannalta.
Lisäksi yksityisautoilulla on positiivinen vaikutus väestön kanssakäymiseen sekä siten syntyvään hyvinvointiin. Ja varmaa on, että vihreinkin kaupunkilainen kaipaa joskus avukseen maalaisserkkua kulkupeleineen. Jotta väki pääsee liikkeelle, ajoneuvon omistamisen ja kulkemisen tulisi olla kohtuuhintaista. Ei ole oikein, että maaseudun asukas joutuu tankkaamaan kulkupelinsä ja tutkimaan sitten, paljonko jäi rahaa ruokaan.