PÖYTYÄ / Mustanoja. Varsinais-Suomen ELY-keskus pyytää mielipiteitä ja lausuntoja ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta (YVA), joka koskee Pöytyälle kaavailtavaa biokaasu- ja e-metanointilaitosta. YVA-ohjelmassa kerrotaan, että laitoksen hajukaasut tullaan puhdistamaan, mutta hajupäästöjä voi joissain tapauksissa levitä muutaman kilometrin säteelle. Normaalioloissa biokaasu kulkee suljetuissa putkistoissa ja epäpuhtaudet poistetaan kaasusta jalostuksen yhteydessä. Laitosalueelle saapuviin lanta- ja biojätekuljetuksiin varataan purku- ja lastaustilat hallirakennukseen, jotta niistä ei aiheutuisi hajuhaittaa.
Viime viikolla julkaistu ohjelma ei vakuuta Sallamaria ja Valtteri Pajulaa , jotka asuvat vajaan vuoden ikäisen Julius -poikansa kanssa noin 300 metrin päässä laitoksen tontista. Pajulat pelkäävät laitoksen poikivan haittatekijöitä, joiden myötä maaseudun rauha on mennyttä.
Pajulat ja heidän naapurissaan Lintulan evakkotilan kunnostanut Vilho Niemi ovat yksimielisiä, että lannan haju kuuluu maaseudulle. Tähän asti se ei ole tuntunut kuin yksittäisinä päivinä, mutta nyt asukkaita askarruttaa, lemuaako laitos ympäri vuoden. Kaiken lisäksi he pelkäävät, että lannan sijaan haju muistuttaa vanhoilta kaatopaikoilta ja sellutehtailta tuttua mädäntyneen kananmunan löyhkää.
Mikäli hajuhaittoja ilmenee, asukkaat uskovat kiinteistöjensä arvon romahtavan. Niemi kertoo sijoittaneensa valtaosan eläkerahoistaan Lintulan kunnostukseen ja hän on toivonut siitä edes jonkinlaista sijoitusta. Samanlainen pelko vapaa-ajankiinteistönsä arvonalenemasta on Hannele Tukialla ja Raimo Saaristolla , jotka ovat nauttineet Tukian lapsuudenmaisemissa maalaiselämän rauhasta.
Kun Tero Kulju osti tonttia Rytöntien varrelta vuonna 2001, hän kysyi kunnan edustajilta, laajeneeko Lallin teollisuusalue kantatien länsipuolelle. Kulju sai kieltävän vastauksen ja rohkeni rakentaa talon. Kuljukin pitää kiinteistöjen arvonalenemaa väistämättömänä ja hänen mielestään laitoksen kaavoittaminen asutuksen tuntumaan rikkoo omaisuuden suojaa.
Liikenne lisääntyisi merkittävästi
Kaavaillun biokaasulaitoksen vieressä asuu myös Pöytyän teknisen lautakunnan puheenjohtaja Vilja Lahti (kesk.). Hänkään ei haluaisi laitosta kotinsa tuntumaan, mutta toteaa olevansa hankalassa välikädessä.
Laitos on Pöytyän kunnalle tärkeä ja se tukee valtion tavoitteita lisätä uusiutuvan energian käyttöä sekä omavaraisuutta. Jos kaikki menee YVA-ohjelmassa suunnitellulla tavalla, laitoksesta ei koidu juurikaan haittaa.
Lahden arvio on, että investoijien silmissä Pöytyän valttikortteja ovat kulkuyhteydet ja siksi paikka on valikoitu kantatie 41:n varrelta. Häntä ja muuta naapurustoa arveluttaa liikennejärjestelyjen turvallisuus sekä logistiikan aiheuttama melu ja pöly.
YVA-ohjelman mukaan kesäaikana laitokselle tulee kulkemaan arviolta 100 raskasta ajoneuvoa päivässä ja talvella noin 70 ajoneuvoa päivässä. Rytöntien varrella asuvat ovat huolissaan suunnitelmasta, että heidät ohjattaisiin käyttämään samaa liittymää kuin biokaasulaitokselle ajavat rekat. Laitoksen liittymää kaavaillaan kohtaan, josta kuljetaan Pöytyän maankaatopaikalle.
Kaatopaikan risteys on mäennyppylän päällä ja asukkaiden mukaan sen kohdalta on huono näkyvyys etenkin pohjoisen suuntaan.
Mylly vaatii vakaan ympäristön
Riihimyllyn yrittäjä Hannu Saari vaatii tietää, kuka vastaa mahdollisten hajuhaittojen synnyttämistä kustannuksista. Mikäli laitos löyhkää, Saari arvelee joutuvansa siirtämään myllynsä Lallin alueelta muualle.
Hän selittää jauhamisprosessin olevan herkkä vaihe, jolloin voimakkaat hajut tarttuvat jauhoon ja pilaavat tuotteen.
Vaikka biokaasulaitokset ovat koeteltua tekniikkaa Tanskassa, Saari ei vannoisi ratkaisujen toimivan Suomessa. Kokemustensa perusteella hän tuumaa, että mereltä puhaltavat tuulet vievät alavalla Tanskanmaalla laitosten hajuhaitat tehokkaammin tiehensä kuin metsien reunustamalla Pöytyällä.
Parempana paikkana biokaasulaitokselle Saari pitää Pöytyän entisen kaatopaikan ympäristöä, Yläneentien ja Orissaarentien tuntumassa. Se olisi hänen mielestään kyllin kaukana taajamista. Myös Säkyläntien varrella olisi tutkimisen arvoisia paikkoja.
Saaren mielestä olisi tärkeää muistaa, että orgaanisten jätteiden käsittely houkuttelee haittaeläimiä, jotka voivat levittää tauteja.
YVA-ohjelman mukaan tämän ei pitäisi olla ongelma, koska jätteiden käsittely tapahtuu suljetussa ympäristössä. Ohjelmassa todetaan, että mahdollisen haittaeläinten torjunnan tekee ulkopuolinen asiantuntija ja laitokselle laaditaan haittaeläinten torjuntaohjelma omavalvontasuunnitelman yhteydessä.
Pöytyän biokaasulaitoksen YVA-ohjelmaa koskevat mielipiteet ja lausunnot tulee toimittaa viimeistään 14.5. Varsinais-Suomen ELY-keskukseen. Ohjelma on nähtävillä osoitteessa https://www.ymparisto.fi/fi/osallistu-ja-vaikuta/ymparistovaikutusten-arviointi/poytyan-bio-ja-e-metaanin-laitoshanke-poytya
Naapurusto
Biokaasulaitokselta on 2 km Pöytyän kirkolle ja noin 3,5 km Riihikosken taajamaan
Kilometrin säteellä laitoksesta on 30 kiinteistöä
Niissä asuu 30 vakituista ja 15 vapaa-ajan asukasta
Alueen valttikortti on maaseudun rauha
Asukkaat pelkäävät laitoksen aiheuttavan hajuja, melua, pölyä, rekkarallin sekä tuhoeläin- ja kärpäsongelman
Asukkaita mietityttää YVA:ssa mainittu suuronnettomuusvaara ja mahdolliset evakuoinnit
Säkylän laitos jätti huonon muiston
Konkurssiin joulukuussa 2023 hakeutuneen säkyläläisen VSS Biopower -biokaasulaitoksen naapurissa asuva Anne Jaakkola kertoo laitoksen perustajien vakuutelleen, ettei lähitienoolla jouduttaisi kärsimään hajuhaitoista. Ympäristölupa myönnettiin laitokselle 2017 ja Jaakkolan mukaan tuotantoprosessi toimikin vähäisin hajuhaitoin, kunnes laitoksella ryhdyttiin painesteriloimaan eläinperäisiä raaka-aineita.
Vuonna 2020 Etelä-Satakunnan ympäristötoimisto alkoi saada valituksia kaasutuotannon hajuhaitoista. Laitoksen edustajat pitivät yhteyttä alueen asukkaisiin ja selittivät ongelmien syitä. Jaakkolalle tuli mielikuva, että hajuhaitta olisi ollut estettävissä. Se olisi vaatinut mittavan investoinnin, johon yrityksellä ei ollut varaa.
Voimakkaimmillaan haju oli kosteina kesäiltoina ja se saattoi leijua paikallaan 4–5 tuntia. Vajaan kilometrin päässä laitoksesta asuva Jaakkola toteaa päässeensä helpolla verrattuna Pyhäjärven rannalla oleviin mökkiläisiin. Hajulla oli taipumus laskeutua rannan tuntumaan, missä se pysyi pahimmillaan pari vuorokautta.
Jaakkola pelkää biokaasulaitoksen aiheuttaneen rottaongelman. Kuluneena talvena hän havaitsi laitoksen pihalla rotanjälkiä ja rottapopulaatiosta kertoo myös alueen lisääntynyt pöllökanta. Omalla kiinteistöllään Jaakkola ei ole rottia havainnut.
Hajuhaitta hävisi, kun biokaasulaitos suljettiin konkurssin myötä. Jaakkola arvelee, että ennen pitkää laitos käynnistetään. Hänen mielestään hajuhaittojen ja rottaongelman ehkäisemiseksi tarvittavat investoinnit on tehtävä sitä ennen.