Nimi, ikä, kotipaikka, ammatti ja työ?
– Anne Rintala, 65, Yläne Keihäskoski, eläkkeellä, entinen maatalousyrittäjä ja emerituslampuri
Mikä sai sinut viimeksi ilahtumaan?
– Pienet taimet, jotka kurkottavat mullan alta kohti kesää. Olen kylvänyt hiukan kesäkukkia ja hyötykasveja ja taimikippoja alkaa olla ikkunalla jo pitkä rivi.
Mitä harrastat ja mikä siinä viehättää?
– Harrastukseni on samalla työni. Vaikka olenkin eläkkeellä, ajatukseni pyörivät villan ympärillä. Lampaiden villat vien kehräämöön, teetän langoiksi, pesen langat, värjään osan ja myyn niitä verkkokaupassa, messuilla ja markkinoilla. Villa on ihana ja loputtoman inspiroiva, uudistuva luonnonmateriaali. Messuilla ja markkinoilla tapaan mukavia ihmisiä, joilla on sama kiinnostuksen kohde; suomalainen lampaanvilla ja käsityöt.
Jos saisit kolme toivomusta, mitä toivoisit?
– Onnea, terveyttä ja kolme toivomusta lisää.
Kenelle lähettäisit terveisiä ja minkälaisia?
– Kaikille suomalaisille: Osta kotimaista. Tuetaan kotimaista työtä ja työpaikkoja. Ostetaan turvallisia kotimaisia elintarvikkeita ja tuetaan kotimaista maataloutta.
Mikä on parasta kotikunnassasi?
– Luonto ja monipuolisuus, mahdollisuus monenlaisiin aktiviteetteihin. Meillä on Vaskijärven luonnonpuisto ja osa Kurjenrahkan kansallispuistoa, on retkeilyreitistöjä, on hienot järvet ja uimapaikat ja upea tanssilava Valasranta. On urheilukentät ja pesäpallo, on kotiseutumuseot ja kesäteatterit, vilkkaat torit ja monenlaisia palveluja. Kyllä maalla on mukavaa.
Kenelle tai mille taholle lahjoittaisit 500 euroa?
– Nuorison urheiluharrastuksen kannustimeksi
Mikä on lempielokuvasi, -kappaleesi tai -kirjasi – ja miksi?
– Kuuntelen paljon äänikirjoja, aika monipuolisesti, sekä kotimaisia, että ulkomaisia. Välillä dekkareita, välillä romaaneja tai elämäkertoja. Mikä olisi paras? Se vaihtuu mielialan ja elämäntilanteen mukaan.
Edellinen viikon henkilö halusi kysyä sinulta: Millainen suhde sinulla on lehmiin? Oletko tavannut oikeita, eläviä lehmiä?
-Mummolassa oli lehmiä, kun olin lapsi. Oppikoulussa opettaja kimpaantui minuun, kun en saanut esitelmää aikaiseksi ja tokaisi, että pidät sen vaikka lehmän lypsystä. Teinkin seikkaperäisen opetusesitelmän eri lypsytekniikoista ja mieleeni jäi, että lypsyaikaa voi siirtää vain 10 minuuttia kerrallaan. Emäntäkoulussa opetettiin konelypsyä ja osasin laittaa lypsimet jotenkuten. Kun aloitin oman emännyyteni täällä Rintalan tilalla, hommasin itselleni ”köyhän miehen lehmän” eli kutun.
Mitä kysyisit seuraavalta viikon henkilöltä?
-Jos saisit suunnitella ihan oman villapaidan itsellesi, millainen se olisi?