PÖYTYÄ/Yläne. –Olen aina ollut sitä mieltä, että lukijaa ei voi pettää, enkä halua tuottaa heille pettymystä, kertoo Anu Joenpolvi tavallisen pöytyäläisen maalaistalon tavallisen pirttipöydän ääressä.
Tavalliselta vaikuttavan keski-ikäisen naisen sielusta löytyi kuitenkin jokunen vuosi sitten epätavallisen voimakas halu kirjoittaa. Nuoruudesta tuttu tapa kirjoittaa siniseen vihkoon omia tarinoita oli muhinut vuosikymmenten aikana ja vuonna 2019 se päätti purkautua ulos. Syntyi kirjailijaminä.
–Enhän minä ajatellut silloin olevani kirjailija, vaan halusin koettaa kirjoittaa sellaisen miellyttävän romanttisen tarinan, joita itsekin tykkään lukea. Halusin nimenomaan kirjoittaa viihdettä, enkä mitään epämiellyttävää tai surullista loppua. Vaikka en silloin ajatellutkaan mahdollisia lukijoita, tavoitteena oli maalaisromanttinen viihde, jossa sankaritar saa sankarinsa lopussa. Niin sen täytyy tarinoissa mennä, Joenpolvi muistelee.
Aika pian sininen vihko ja kuulakärkikynä vaihtuivat tietokoneeseen ja näppäimistöön.
–Käsin kirjoittaen tekstin muokkaus muodostui miltei mahdottomaksi ja luovuin siitä aika nopeasti. Kirjasta tuli ehkä noin satasivuinen ja olin siihen aika tyytyväinen, vaikka mielikuvani siitä oli ollut etukäteen hieman erilainen eli en saanut ehkä ihan kaikkea kohdalleen. Kaipasin kirjastani palautetta ja lähetin sen sitten paperiversiona Karisto-kustantamoon. Olin aika hämmentynyt, kun sieltä otettiin yhteyttä. He halusivat kustantaa kirjani, vaikka kaipasin vaan palautetta, Joenpolvi hämmästelee.
Ensimmäisen yhteydenoton jälkeen Joenpolvi on kirjoittanut Karistolle kustannettavaksi jo neljä kirjaa. Ensimmäinen kirja Poutaa ja perunankukkia aloitti tarinat kuvitteellisessa Rantakylän maalaisidyllissä, jonka Joenpolvi näkee selvästi mielessään.
–Osaan Rantakylän kartan mielessäni ulkoa ja pystyn kuvittelemaan sen kylänraitin ihan selvästi. Eikä sellaista paikkaa missään oikeasti ole. Minua itseänikin hämmästyttää, kuinka vahva se tunne siitä paikasta on, vaikka se elää vain mielikuvituksessani, Joenpolvi kertoo.
Joenpolvi näkee paikan kuitenkin sijoittuvan jonnekin Lounais-Suomeen.
Neljäs kirja on ilmestymässä aivan piakkoin.
– Helleöitä ja entisiä heiloja jatkaa samaa tyyliä. Tunnen olevani lukijoille velkaa sen, että jatkan näitä tarinoita tällaisessa kevyessä hengessä, Joenpolvi tunnustaa.
Hän ei aivan tarkkaan itsekään tiedä tulevan kirjan julkaisupäivää eikä hänellä ole myöskään kirjaa vielä itsellään.
–Saan itsekin kirjan sitten vasta, kun ne tulevat painosta myyntiin. En olisi kyllä kuvitellut tätä näin. Kirjojani on myyty yhteensä tuhansia kappaleita. Olen vaikuttunut ja nöyrä.
Maalaisidyllistä itsekin kotoisin
Joenpolven pihamaan vieressä on metsä. Pihalla kököttää vanha aitta ja kaunis tiilinen, iäkäs navetta. Kattaus on kuin Joenpolven omasta kirjasta. Talon lähellä polveilee joki, josta Joenpolvi on tainnut myös kirjailijanimensä keksiä. Anu Joenpolvi on oikeasti yläneläinen Anne Järvinen, maalainen sielultaan.
–Yläneläiset ovat ottaneet tiedon minun kirjailijaurastani rauhallisesti. Rauhassa saan olla edelleen. Joku saattaa sanoa, että jaa sää kirjoitat kirjoja tai että ne on ihan hyviä kirjoja, Järvinen naurahtaa.
Järvinen kokee olevansa ujo eikä halua missään nimessä tuoda itseään erityisemmin esille.
–Olin koulussa suhteellisen hiljainen tyttö. Esiintyminen tuntui kauhealta, Järvinen muistelee.
Järvinen on kuitenkin lupautunut useiden pyyntöjen perusteella tekemään elämänsä ensimmäiset kirjailijavierailut. Toinen on Forssassa ja toinen ensi viikolla Kyrössä. Hän lähtee esiintymään kirjoittaja Joenpolvena, mutta samalla jännittää tapahtumia Järvisenä.
–Kyllä minulla on paljon kerrottavaa ja odotan innolla iltoja, Järvinen kertoo.
Tuomas Honkasalo
Anu Joenpolvi Kyrön kirjastossa 4.4. klo 17. Kahvitarjoilu alkaa klo 16.30.