Alati etenevä vihreä siirtymä kasvattaa tuntuvasti puistojen lukumäärää ja puistokirjon runsautta. Puisto on todettu niin valtavan käteväksi sanaksi, että se taipuu joustavasti moneen tarkoitukseen.
Perinteisten kaupunkipuistojen, kansallispuistojen, luonnonpuistojen, huvipuistojen ja koirapuistojen rinnalle ovat kivunneet valkeat tuulipuistot, tummanpuhuvat aurinkopuistot ja vuolaina lorisevat vesipuistot.
Suurella mielenkiinnolla odotan, minne niemeen, notkoon tai saarelmaan kohoaa ensimmäinen akkupuisto. Juuri sinne joutaisi meidänkin nurkista muutama ansiokkaasti aikansa palvellut virtalähde.
Puisto-nimikkeellä riittää siis tilaa ja tilausta vaikka kuinka. Olkiluodossa ja Loviisassa sijaitsevat voimalaitokset voi nimetä ydinpuistoiksi. Puistomuuntajat ovat jo valmiiksi olemassa. Niihin johdetaan ydinvirtaa kaapelipuistoja pitkin.
Harjavallan jokirantakaupunkia komistaa suurteollisuuspuisto. Varmasti jossain muualla on myös pelkkä teollisuuspuisto ja toisaalla pienteollisuuspuisto. Puistosta se pienikin ponnistaa.
Jos vakaata Varsinais-Suomea ei lasketa joukkoon, niin länsirannikolle on kohonnut huima määrä tuulipuistoja. Eikä siinä kaikki. Lisää tulee, jos vain on tuullakseen.
Vallinnee silti joltinenkin yksimielisyys, etteivät nykyiset tuulimyllyt varsinaisesti ylevöitä edes laakeaa pohjalaismaisemaa.
Sähköä on silti jollain käytettävissä olevalla keinolla ihan hyvä tuottaa maan omin voimin. Yhtäältä propellit eivät suuresti viuhdo juuri silloin, jolloin energiaa eniten kuluu eli tyyninä pakkaspäivinä.
Tuimaa vastatuulta tahtovat nostattaa myös aurinkopuistot, kun visionäärit sellaisia alkavat jonnekin suonsyrjään tai loimaalaiselle pellolle suunnitella.
Ymmärtääkseni aurinkopuistoista ei kuitenkaan koidu kovin kummoista meteliä itsessään. Hiilisaappaanjälkeäkin sanovat vähäiseksi. Tiedä hänestä sitten.
Ongelmattomia eivät luonnollisesti ole myöskään kaupunkipuistot, koska maisemaa saati luontoa ei oikein voi museoida, vaikka puutarhuri ja puunhoitaja parhaansa tekisivät.
Kun arvokkaan kirkkopuiston ensimmäiset jalopuut on istutettu noin 1700-luvulla, niin saattaapi olla, että kaupungin puisto-osasto joutuu pitkän ja hartaan pohdinnan jälkeen turvallisuussyistä jonkun puuvanhuksen kaatamaan. Siitähän seuraa yleinen pöyristyksen kauhistus ja somemyrsky. Sus siunakkoon sentään.
toimittaja evp.
Jorma Kaarto
jtkaarto@gmail.com