PÖYTYÄ. Loukkaantuneiden ja hätään joutuneiden luonnoneläinten hoito muuttui vuoden alusta ilmoituksenvaraiseksi. Aluehallintovirastojen aikeet periä ilmoituksesta 620 euron maksu uhkasi romuttaa hoitoverkoston. Eläintensuojelijoiden helpotukseksi maksu kohtuullistettiin 85 euroon, mutta edelleen summa on iso ottaen huomioon, että luonnonvaraiset eläimet luokitellaan valtion omaisuudeksi ja että niiden hoito on vapaaehtoisten varassa.
–On hienoa, että maksua alennettiin näin paljon. Valtion tulisi silti osallistua enemmän luonnonvaraisten eläinten hoidosta aiheutuviin kustannuksiin. Nyt määrätty ilmoitusmaksu kuuluu yhä hoitokustannuksiin, joita tulisi kattaa esimerkiksi lisätyillä hoitotoiminnan tuilla, Suomen eläinsuojelu ry:n toiminnanjohtaja Kati White on asiasta todennut.
Auranmaalla luonnonvaraisten eläinten auttaminen on kolmen henkilön varassa. Riihikoskelainen Terhi Siili-Rantanen on auttanut siilejä ja tarvittaessa myös oravia ja lintuja vuodesta 2 016 alkaen. Hän on hoitanut ja vapauttanut takaisin luontoon keskimäärin 20–30 ahdinkoon joutunutta siiliä vuodessa.
–Viime vuonna hoidossa oli kahdeksan aikuista ja 30 poikasta. Näistä aikuisista viisi ja poikasista 26 saatiin vapautettua.
SIILI-RANTANEN samoin kuin SEY kannatti hoitoloiden luvanvaraisuutta, koska se tuo toiminnan valvonnan piiriin.
–Kuka tahansa voi koittaa pelastaa jonkin eläimen, mutta kunkin lajin erityistarpeet täytyy tietää ja eläimen turhaa kärsimystä pitää välttää, Siili-Rantanen huomauttaa ja muistuttaa, että toiminnan päämääränä tulee olla eläimen vapauttaminen luontoon.
–Jos eläin ei toivu, se pitää lopettaa, hän lisää.
Alun perin ilmoitetun maksun suuruus tuli ikävänä yllätyksenä. Monelle vapaaehtoiselle 620 euron ilmoitusmaksu olisi ollut liikaa ja moni uhkasikin lopettaa toimintansa. Myös Siili-Rantasesta useiden satojen euron maksu olisi tuntunut kohtuuttomalta, mutta muutaman kympin hän on valmis maksamaan.
–Itsellä tämä pelastaminen ja hoitaminen on niin verissä, etten olisi pystynyt siihen ratkaisuun, etten olisi ottanut enää hoidokkeja vastaan, hän miettii maksun kohtuullistamisesta huojentuneena.
Siili-Rantanen ei ole laskenut siilien hoitoon käyttämäänsä aikaa eikä hän katso tarvitsevansa siitä korvausta, mutta esimerkiksi pikkupoikasvaiheessa siilejä on ruokittava kolmen tunnin välein. ”Sesonkiaika” on huhti–lokakuun välisenä aikana, minkä lisäksi siilejä voi olla huolehdittavana talvellakin.
Parhaillaan Siili-Rantasella on neljä siiliä horrostamassa ja viime viikolla hoitoon tuli huonon talvipesäpaikan löytänyt siili, joka olisi ilman apua menehtynyt.
–Tämä talvi on ollut kylmä. Jos siilillä ei ole kunnollista talvipesää, se jäätyy horroksessa ollessa kuoliaaksi, Siili-Rantanen sanoo ja arvioi, että kuluva talvi on saattanut verottaa siilikantaa.
–Jos tapaat siilin ennen huhtikuuta, ota yhteys SEY Loimaaseen, hän kehottaa.
SIILIEN hoitamisessa työläintä on poikasten tehohoito, mutta aikuisistakin riittää työtä, sillä siilit ovat varsin sotkuisia eläimiä ja jätettä tulee. Kuluja koituu ruokinnasta, eläinlääkärikäynneistä ja lääkitsemisestä. Tehohoidettavat eläimet tarvitsevat korvikkeita, erityisvalmisteita ja toipilasruokaa. Tämän lisäksi kustannuksia lisäävät tarvikkeet kuten häkit, pesät ja kuivikkeet. Myös pyyhkeitä, lakanoita ja liinavaatteita kuluu paljon, sillä niitä pitää vaihtaa usein.
Osan kuluista Siili-Rantanen kertoo saaneensa katettua eläinsuojeluyhdistyksen kautta ja osa tarvikkeista on tullut lahjoituksena. Esimerkiksi yhdistyksen saamasta ruokalahjoituksesta on ollut iloa. Siili-Rantasen hoidokit ja pihasiilit söivät viime kesänä 150 kiloa kuivamuonaa liotettuna.
Siili-Rantanen arvioi heidän pihapiirissään ruokailleen viime kesänä noin 20–30 siiliä. Monikaan niistä tuskin olisi hengissä ilman saamaansa hyvää hoitoa.
FAKTA
Loukkaantuneiden ja orpojen luonnonvaraisten eläinten hoito on pitkälti vapaaehtoistoiminnan varassa.
Uuden eläinten hyvinvointilain myötä muu kuin ensiapuluontoinen hoitotoiminta muuttui ilmoituksenvaraiseksi.
Aluehallintovirastot perivät ilmoituksen käsittelystä 85 euron maksun.