Käytössä olevien ampumaratojen määrä on vähentynyt rajusti. Metsästäjäliiton mukaan Suomessa oli 1990-luvun lopulla pari tuhatta ampumarataa, mutta nyt niitä on noin 650. Hallitusohjelmaan kirjattu tavoite 1 000 ampumaradasta näyttää idealistiselta toiveajattelulta.
Eduskunnan Maanpuolustusverkoston puheenjohtaja, kansanedustaja Atte Kaleva (kok.) julkaisi kuluvalla viikolla tiedotteen, jossa hän totesi ratojen rakentamisen ja kunnostamisen olevan vaikeaa, sillä luvituskäytännöt ja viranomaisprosessit ovat epäselviä ja ne koetaan joissakin seuroissa mielivaltaisiksi.
Auranmaallakin on ratoihin liittyviä jännitteitä. Pöytyällä odotetaan, miten Vaasan hallinto-oikeus suhtautuu Kolkkisten ampumaradan ympäristöluvasta tehtyyn valitukseen. Muutoksia on luvassa myös Karinaisten Kyttien ampumaradan naapurissa Pöytyän Saunojanrahkalla, jonne Forus ja Better Energy kaavailevat aurinkovoimalaa.
Yritykset vakuuttavat, että voimala sopeutuu radan viereen ja ampumaharrastus saa niiden puolesta jatkua. Tämä on kannatettava ja tärkeä linjaus, sillä ampumaharjoittelu tukee riistanhoitoa ja se on olennainen osa maanpuolustusta.
Ampumarataverkosto muodostaa herkän kokonaisuuden, jonka olemassaoloa on vaalittava taiten. Jokainen ampumaradan sulkeminen kasvattaa jäljellejäävien ratojen käyttöastetta. Paukkeen lisääntyminen voi taas aiheuttaa säröjä radan käyttäjien ja naapuruston suhteisiin. Myöskään ampumisen vähentäminen tai harjoittelu ratojen ulkopuolella ei ole ratkaisu pulmaan.