PÖYTYÄ / Riihikoski. Ihmiskeho on siitä kummallinen, että poistettu ruumiinosa voi tuntua jälkeenpäin haamusärkynä. Riihikoskella asuva Eila Rissanen kertoo hänelle käyneen juuri näin. Eilan oikea jalka jouduttiin amputoimaan diabeteksen myötä syntyneen kuolion vuoksi viime elokuussa, vain viikko hänen 70-vuotispäivänsä jälkeen.
Vaikka raaja lähti, sen kohdalle jäi repivä kipu. Eila kuvaa tunnetta teräväksi vuoreksi, jonka huipun hän saa tasattua lääkkeellä tylppäkärkiseksi jomotukseksi aina muutamaksi tunniksi kerrallaan.
– Amputaation ansiosta jäin henkiin, mutta hivenen miellyttävämpää jatkoa olisin toivonut, Eila sanoo.
Nyt häntä on ruvennut pelottamaan, onko toinenkin jalka amputoitava. Siinä kun tuntuu silloin tällöin epämiellyttäviä oireita.
Tallella on tahto ahertaa
Eilan mukaan vaikeinta nykytilanteessa on, että hänen tekisi mieli tehdä arkiaskareita suurin piirtein entiseen malliin, mutta keho ei salli.
– Aiemmin tykkäsin kutoa villasukkia ja torkkupeittoja sekä maalata tauluja. Kunpa voisin vielä laittaa ruokaa tai edes kahvit. Kerran yritin ja pannu putosi lattialle, hän huokaa.
Pyörätuolista ei ole paljon apua, kun Eilan selkä ei kestä istumista.
Siinä on ollut asentovirhe pienestä pitäen. Ajoittaisista säryistä huolimatta Eila harrasti nuorempana yleisurheilua kotikuntansa Vaajakosken Terän riveissä ja sittemmin Jyväskylän Kenttäurheilijoissa.
Työura vei uutteran naisen Postipankin, Hankkijan ja Postin palvelukseen. Sittemmin Eila toi maahan hoitotarvikkeita, kuten hierontapöydillä käytettäviä suojia. Hän erikoistui myös luontaishoitoihin.
Selän osalta käänne huonompaan tapahtui kesällä 2018, kun vieras auto rysähti loimaalaisessa risteyksessä kolmion takaa Eilan kulkupelin kylkeen.
Jälki oli sen verran pahaa, että pelastajat joutuivat irrottamaan Eilan takaluukun kautta. Hänen selkärankaansa tuli rytäkässä murtuma ja nikama vääntyi väärään asentoon.
Vointi vaihtelee
Riihikoskella Eila on asunut vuodesta 2003. Hänen seinänaapurinaan on Juha Kanerva. Eila ja Juha olivat naimisissa vuosina 1984–1992. He saivat kolme lasta ja nykyään heillä on myös kolme lastenlasta.
Tarvittaessa Juha auttaa Eilaa öin ja päivin. Esimerkiksi nosto pyörätuoliin ja takaisin sänkyyn on aina melkoinen voimanponnistus molemmille.
Varhan päätöksen mukaisesti Juha toimii Eilan avustajana kaksi tuntia päivässä ja hän saa siltä ajalta avustajapalkkion.
Eilan pitkään tuntema lääkäri suositteli amputaation jälkeen avustajaa kuudeksi tunniksi per päivä, mutta se ei ole tähän mennessä toteutunut.
Hyvänä päivänä kaksi tuntia voisi nippa nappa riittää. Sitten on myös vuorokausia, jolloin Juha kuulee avunpyyntökoputuksen seinässään tämän tästä.
Vaikeimpia ovat jaksot, jolloin Eilan sairastama paksunsuolen tulehdus heittäytyy hankalaksi.
– Silloin Juha joutuu siivoamaan kaiken monta kertaa yössä, kun en pääse vessaan, Eila selittää.
Muistot lämmittävät
Vaikka jokapäiväinen elämä neljän seinän sisällä on työlästä, Eila ja Juha sanovat karttavansa katkeroitumisen tunnetta ja etsivänsä iloa mielen sopukoista.
Sängystään Eila katselee usein ikkunaa. Siitä avautuu näkymä Aurajokea myötäilevään peltomaisemaan, jossa kulkee toisinaan peuroja, hirviä ja kettuja.
Kun oikein ahdistaa, Eila palaa mielikuvissaan Espanjan Tarifan rantahietikolle. Siellä hän lomaili aikanaan Juhan ja lasten kanssa.
– Enää pääsemme rannalle vain ajatuksissamme, mutta mukavat muistot pyyhkivät huonoja pois, Juha lisää.
Siitä avustaja ja avustettava ovat tyytyväisiä, että heidän ystävyytensä on säilynyt läpi elämän karikoiden.
– Ei se tarkoita sitä, että sinun pitää avustaa minua pyyteettömästi ja korvauksetta, eikä tänä päivänä ole myöskään lasten hommaa hoitaa täyspäiväisesti vanhempiaan, Eila toteaa Juhalle.
Hoivakotiin Eila ei halua mennä, eikä hän halua käyttää vähiä rahojaan kotihoitoon.
– Täällä jaksan Jumalaa palvellen. Sen lisäksi iloa elämään tuovat lapset ja lastenlapset, joilla onneksi menee ihan kivasti, hän sanoo.
Eila ja Juha halusivat kertoa elämästään, jotta ikäihmisten arki tulisi tunnetuksi ja asioista päättävät tekisivät voitavansa samankaltaisissa tilanteissa olevien elämänlaadun parantamiseksi.
