AURA. Vuonna 1876 valmistui Turku–Toijala-radan varteen asema, jolle tuli nimeksi Aura. Se sijaitsi Pöytyän laidunmailla ja vasta 1917 Asemanseutu sekä Prunkkala yhdistettiin omaksi kunnakseen, Auraksi.
– Ilman asemaa olisimme varmaan vieläkin osa Pöytyää, auralainen rautatieharrastaja Mika Kavander tuumaa.
Rautatieharrastajilla ei ole tarkkaa tietoa, miksi Auran asema päätettiin rakentaa tasan 30 kilometrin päähän Turusta. Toni Tikkanen arvelee, että valintaan saattoi vaikuttaa höyryveturien vedentarve. Auran asemalla oli vesiviskuri, josta veturien tankkeihin saatiin täydennystä.
Paikallishistoriaa tuntevalla Ari Vilénillä ei liioin ole tarkempaa tietoa aiheesta, mutta hän sanoo Tikkasen pohdinnan vaikuttavan loogiselta. Sopivat vedenottopaikat kun olivat peltovainioiden keskellä harvassa. Vilén muistaa Lahnaojan varrella olleen tiilirakenteisen pumppukopin, joka mahdollisesti tuotti vettä Auran aseman vesiviskuriin.
Puistokulttuurin lähettiläs
Auran asema houkutteli ympärilleen teollisuutta ja liike-elämää. Ratapihan vierellä oli osuuskaupan varasto, joka oli tärkeä tavaranvälityksen solmukohta muun muassa yläneläisille.
Itse asemarakennuksen suunnitteli VR:n arkkitehti Knut Nylander (1839–1886) uusrenessanssisen tyylin mukaisesti. Paikan virallista ilmettä korostettiin huolitellulla puistomiljööllä, josta on yhä merkkejä edesmenneen aseman liepeillä.
Veturinkuljettajakouluun vuonna 1961 päässyt ja lämmittäjäksi 1963 valmistunut Pertti Kulmala asui 1970-luvun alussa Auran asemalla. Hän muistaa, kuinka junilla liikkuneet VR:n puistotyöntekijät tulivat kesäisin muutaman viikon välein hoitamaan miljöötä.
– Pidin autoa nurmikolla aseman rapun edessä, jotta sain lämmitysjohdon yltämään. Puutarhuri käski viedä auton pois, ettei hänen tarvitse tehdä uutta nurmea. Se oli tarkkaa siihen aikaan, Kulmala naurahtaa.
Itse asunto oli hänen mukaansa avara ja kelpo paikka. Varustukseen kuului viemäri, mutta käyttövesi piti hakea kaivosta.
Hidasta matkantekoa
Pertti Kulmala työskenteli valmistumisensa jälkeen lämmittäjänä Tv1-höyryvetureissa, joilla kiskottiin muun muassa soravaunuja. Niin sanottuja työläisjunia Kulmala muistaa ajetun noihin aikoihin höyryn voimin sekä myös Dm4-moottorivaunuilla. Työväestön lisäksi ahkeria junien käyttäjiä olivat koululaiset.
– Juna ajettiin illalla Loimaalle, nukuttiin yö lepohuoneessa ja aamulla neljän jälkeen lähdettiin takaisin Turkua kohti. Puoli seitsemältä oltiin Turussa. Matkantekoon meni paljon aikaa, kun pysähdyttiin lähes jokaisella maitolaiturilla, Kulmala kertoo.
Hän muistaa matkustajamäärien olleen vielä 1960-luvulla korkeita. Höyryveturien väistyessä lähiliikennettä ryhdyttiin hoitamaan Dm6- ja Dm7-moottorivaunuilla, joita kansa kutsui lättähatuiksi. Niiden aikana linja-autot kasvattivat suosiotaan ja henkilöautot yleistyivät – väki junissa väheni.
Veturinkuljettajauransa mieleenpainuneimpia Auraan liittyviä muistoja Kulmalalle on upouuden Pendolino-suurnopeusjunan siirtäminen Toijalan rataa pitkin 1990-luvun puolivälin tuntumassa, jolloin radalla ei vielä ollut sähköistystä.
– Se oli Pendolinon ensivierailu Aurassa, dieselveturin vetämänä tosin tulimme, Kulmala lisää.
Ikkuna muistona
Auran kunnan alueella olleista rautatierakennuksista ovat jäljellä enää Käyrän vahtitupa sekä Käyrän pysäkki, joka voitti 1950-luvulla kakkospalkinnon VR:n istutusten ja yleisön oleskelutilojen kuntoisuuskilpailussa.
Vahtitupia oli ennen vanhaan ainakin kolme, mutta vuosituhannen vaihteessa iskenyt purkuinto koitui niiden ja Auran aseman kohtaloksi.
Vuonna 2002 puretulla ja haketetulla Auran asemalla oli käytössä runsaasti välineistöä, jota oli muilta liikennepaikoilta jo poistettu. Myös Turku–Toijala-radan junakalusto oli vanhanaikaisempaa kuin valtakunnan pääradoilla.
Mika Kavander osti purku-urakoitsijalta Auran asemalla ollutta pienesineistöä. Tärkeänä muistokapistuksena Kavander pitää aseman entistä ikkunaa karmeineen, josta hän on rakennuttanut entisöijien avustuksella kaapin. Se ja paljon muuta pienesineistöä on mukana Auran kirjaston näyttelyssä.
Auralaisten rautatieharrastajien kokoama Piletti Auraan -näyttely on esillä 30.1.2024 saakka Auran kirjaston näyteikkunassa.