Näin jo jonkin verran elämää kokeneena olen pannut merkille, että kovin nopeatempoiseksi on maailman meno muuttunut. Asiat tulevat äkkiarvaamatta ja voimakkaasti esiin häviten sitten lähes yhtä nopeasti jonnekin. Eihän siitä ole kuin puolisen vuotta aikaa, kun uuden hallituksemme toimintakykyä yritettiin heti alkuvaiheessa horjuttaa erilaisilla rasismi- ja muilla kohuilla. No, aikansa siitä metelöitiin ja jotain ministerimuutoksiakin tapahtui, mutta aika nopeasti tuokin kapula hallitusrattaista lähti. Eikä sen koommin ole aiheesta kovinkaan paljoa kuulunut. Ja hyvä niin, sillä oikeaakin tekemistä asianosaisilla varmaan on.
Pisa-tulokset on julkaistu. Tulosten perusteella tulee helposti siihen johtopäätökseen, että ei hyvältä näytä. Mikä koulussa on muuttunut, jotta tulokset ovat päässeet laskemaan näin roimasti? Ei minulla siihen mitään vastauksia ole antaa, mutta jo jonkin verran elämää nähneenä voin toki vähän aprikoida asiaa. Otetaan nyt vaikka tuo matematiikka; kun minusta tuntuu, että ihan kaikkea ei enää nykyään tarvitse kantapään kautta opetella. Tietoa löytyy netistä roppakaupalla, ja sitä kautta varmaan löytyy myös ratkaisuja erilaisiin tehtäviin. Mutta pitäisi varmaan myös ymmärtää ratkaisumalleja. Koetilanteessa voikin sitten mennä sormi suuhun, kun asioita ei osata soveltaa. Kun itse olin peruskouluiässä – eli silloisessa keskikoulussa – niin laskutaito piti olla hallussa kynä/paperi-menetelmällä. Tai no… saimmehan me jossain vaiheessa koulusta laskutikut käyttöön.
Entä lukutaito? Lukevatko nuoret enää? Jotenkin tuntuu siltä, että kirjat eivät ehkä ole se kaikkein ”seksikkäin” juttu tänä päivänä. Kaikilla on nykyään kännykät, ja sosiaalinen media monine sovelluksineen on vienyt tilan ja ajan kaikelta muulta. Ja nämä sovellukset eivät juurikaan lukutaitoa vaadi, vaan kyllä siellä kommunikoidaan ihan muilla tavoilla. Eikä se vaadi paljoa kirjoitustaitoakaan.
Teimme vaimon kanssa pari viikkoa sitten viikonloppumatkan Lahteen. Lahti Lahdessa, jos hauskasti haluaa letkauttaa. Poikamme opiskelee siellä, ja siksi sinne menimmekin. Samalla saimme tavata myös sikäläisen vertaisen. Mukavaa oli jutella ja kahvitella pitkästä aikaa. Matkoihin Lahteen ja takaisin varasimme riittävästi aikaa, ja nekin sujuivat leppoisasti. Ja mikä mukavinta, 22-vuotias elämää nähnyt ja runsaasti kilometrejä niellyt farmari-Volvo jolkotteli oikein ansiokkaasti jälleen tämänkin matkan.
toimituksen avustaja
Juha Lahti
juha.lahti@finnrel.fi