PÖYTYÄ. Pöytyäläinen Ismo Lerto on tehnyt pitkän uran tietotekniikan ja laitteiden parissa. Bittiseppä on auttanut ihmisiä ympäri Auranmaata, kun sormi on mennyt suuhun ja laitteet ovat ottaneet ylivallan noviisinikkareista. Mutta nyt 72-vuotiaana hän on päättänyt laittaa pillit pussiin.
–Kyllä minua harmittaa monen ihmisen puolesta, että joudun lopettamaan avun tarjoamisen, sillä erityisesti ikääntyneiden ihmisten tietokonetaidot eivät ole nyky-yhteiskunnan asettamalla tasolla. He eivät osaa tai kykene käyttämään kaikkia tarvittavia ohjelmia hoitaakseen omia asioitaan. Myös pelko osaamattomuudesta tai virheiden tekemisestä saattaa lamauttaa yrittämisen, Lerto harmittelee.
Kaikki lähti laskukoneista
Tietoliikenneteknikoksi aikanaan kouluttautunut Lerto on jatkanut kouluttautumista läpi uransa, sillä tekniikan kehityskulussa se on ollut välttämättömyys.
–Lähdin aikanaan sellaiseen ammattiin kuin laskukonekorjaaja. Siihen ei ollut olemassa koulutusta, joten menin työssä oppimaan perinteisellä mallilla eli oppipojaksi, Lerto muistelee.
Nykyään puhutaan usein, että nykynuoret saattavat toimia tulevaisuudessa ammateissa, joita ei vielä edes ole, mutta ei se aivan uusi ajatusmalli ole, sillä Lerto toteutti sitä jo 1980- ja 1990-luvuilla.
Helsingissä syntynyt Lerto sai töitä ensin Canonilta ja myöhemmin siirron Turkuun.
–Canonilla minun huoltajanumeroni taisi olla 12. Nykyään luku liikkuu jossain tuhansissa eli se kertoo minun nähneen aika pitkän kehityskaaren tekniikan saralla, Lerto selventää.
–Laskukoneiden aika alkoi sitten hiipua ja siirtyä kohti tietokoneita. Sitten tuli lama ja minulta loppuivat työt Turun päässä, kun olin juuri ostanut asunnon. Sain sitten ajatuksen alkaa yrittäjäksi, kun ei töitäkään oikein ollut tarjolla, Lerto kertoo.
–Muistan kyllä, kun jouduin asentamaan Sammon konttorilla jotakin tietotekniikkaa, että jännitti aika paljon, kun en oikein vielä osannut.
Uudet asiat jännittivätkin
On ollut hyvä, että Lerto muistaa alkujännityksen teknologian edessä, sillä sen muistijäljen kanssa ihmisten auttaminen bittiseppänä on ollut helpompaa.
–Olen aina pyrkinyt puhumaan tietoteknisiä asioita suomeksi ja selkokielellä. Joillakuilla on tapana puhua termeillä ihmisiä pyörryksiin. Olen itse ottanut nimenomaan sen lähestymiskulman, että ymmärrys ja taidot oikeasti lisääntyisivät ja kynnys käyttää koneita olisi matalampi.
Lerto selvisi lamasta suhteellisen kuivin jaloin.
–Silloinen vaimo lähti kävelemään ja lapset jäivät minulle. En tiedä, miten siitä selviydyttiin, mutta selviydyttiin kuitenkin. Nykyinen vaimoni Pirjo tuli vähän niin kuin hakemaan minua itsellensä. Sitten eri vaiheiden kautta asetuttiin yhdessä tänne Pirjon kotiseudulle, Pöytyälle, asumaan.
Tietotekniikan työmies
Lerto perusti Bittiseppä-yrityksensä asettuessaan Pöytyälle. Hänellä oli onnekseen paljon tietoteknisiä kontakteja, vaikka hän yrittäjänä aloittikin aika alusta.
–Tein konsultaatiota, korjauksia, aloin koostaa ja myydä koneita sekä palveluita. Minusta tehtiin silloin juttu Auranmaan Viikkolehteen ja se selvensi minulle, että alueella oli kyllä tarvetta palveluilleni. Koin olevani enemmän tietotekniikan työmies, seppä, kuin sellainen hieman etäinen tekniikkanörtti, Lerto pohtii.
Lertolle ehdotettiin ajan kuluessa jos jonkinlaisen laitteen korjausta.
–Kerran minulle tuotiin sähköpaimen korjattavaksi, mutta jouduin toteamaan, että tämä ei ole kyllä digitaalitekniikkaa. Se jäi silloin korjaamatta.
Internet mullistavin muutos
Lerto on urallaan nähnyt läpileikkauksen teknologian kuumimmasta kehityksestä.
–Kyllä internet on ollut vuosien varrella se suurin mullistaja ja samalla ehkä myös eriarvoistavin tekijä. Laitteet ovat arkipäiväistyneet, pienentyneet ja muuttaneet meidän tapaamme elää. Samalla tietenkin on käynyt niin, että vanhemmat ihmiset ja myös osa nuorista ovat digitaidottomia. Palveluiden siirtyminen nettiin on aiheuttanut ongelmia digitaidottomille. Henkilökohtaista palvelua on enää vaikeaa saada. Muutos näkyy kaikessa ja siihen pitäisi yhteiskunnallisesti puuttua, Lerto harmittelee.
Omassa elämässään Lerto on joutunut todistamaan iän ja sairauden mukanaan tuomaa avuttomuutta. Lerton vaimon aggressiivisesti etenevä Parkinssonin tauti on ajanut Lerton vaihtamaan alaa bittisepästä omaishoitajaksi.
–Bittiseppä lopettaa virallisesti nyt vuoden loppuun mennessä. Käytännössä olen täysin kiinni vaimoni hoitamisessa enkä nähnyt oikein muuta vaihtoehtoa. Haluan kuitenkin eniten olla vaimoni tukena, Lerto kertoo.
Lerto avaa omaishoitajan arkea ja työn raskautta hyvin avoimesti.
–Tämä on täysipäiväistä työtä ilman lomia. Meillä on kommunikaation kanssa vaikeuksia. Olen tehnyt apukortteja ja monta muuta asiaa. Liikkuminen on pyörätuolin kanssa haasteellista. Samalla teen omaa luopumistyötä vaimon tilan heiketessä. Pyörittelen usein ajatusta siitä, mitä tapahtuu, jos nyt itse sairastuisin, Lerto pohtii liikuttuneena.
Vaikka työ oman puolison hoitamisessa on läsnä yötä päivää, Lerto ajattelee kuitenkin myös tulevaa.
–Yrityksen nimen säilytin, sillä eihän sitä koskaan tiedä, vaikka jotain vielä tulevaisuudessa asian tiimoilta tekisin. Tosin tekniikan kehityksestä tippuu hyvin nopeasti ulos, jos ei päivitä tietojansa koko ajan. Vielä olen kuitenkin kartalla, joten kyllä minulta saa kysyä vinkkiä tiukassa tilanteessa, Lerto tuumii.
Tuomas Honkasalo