AURANMAA. Varsinais-Suomen vs. riistapäällikkö Jörgen Hermanssonin mielestä Suomen lounaiskolkasta on tullut susien luvattu maa, joka tarjoaa niille ennenkuulumattoman hyvät oltavat.
Viime vuosikymmeninä tapahtunut susikannan vahvistuminen on luonnonsuojelun menestystarina ja toistaiseksi siitä on ollut petojen lukumäärään nähden sangen vähän ongelmia. Ne ovat lähinnä lammasvahinkoja, joita sattui kuluneena kesänä yhdeksässä varsinaissuomalaisessa tarhassa.
Kehityskulun on mahdollistanut tiheäksi kasvanut valkohäntäpeurakanta, josta Hermansson sanoo riittävän yllin kyllin syötävää niin susille kuin ihmisillekin.
Reviirit kutistuvat
Susien paluu Varsinais-Suomeen huomattiin vuonna 2004 ja kevättalvella 2023 maakunnassa laskettiin olevan jo 12 susilaumaa. Ainoastaan Turun kaupunkiseutu ja saaristo ovat susivapaita alueita.
Jörgen Hermansson kertoo tilanteen näyttävän nyt siltä, että Teijon kansallispuistoon ja Kustavin sekä Taivassalon tienoille olisi syntymässä uudet reviirit.
– Nyrkkisäännön mukaan reviirien lukumäärä kerrottuna kymmenellä kertoo susien kokonaismäärän, joten kaiken kaikkiaan Varsinais-Suomessa voi arvioida elävän 140 sutta, Hermansson ynnää.
Hän toteaa, että maakunnan susipopulaatio on lähestymässä lakipistettään.
Tätä ei voi kuitenkaan sanoa varmaksi. Kun ravintoa on yltäkylläisesti, eri laumojen sudet näyttävät sietävän toisiaan paremmin kuin niukan ravinnon alueilla. Myös sukulaisuus saattaa nostaa sietokynnystä.
Tasapainoa seurataan
Mikäli saaliseläinten määrä laskisi yllättäen, sudet voisivat kiinnostua entistä enemmän lemmikkikoirista, mistä on merkkejä Virossa.
– Kun ravinto on vähissä, sudet voivat tappaa myös reviirilleen eksyviä toisten susilaumojen jäseniä, Jörgen Hermansson lisää.
Hänen mukaansa peura- ja susikantojen tasapainon säilymistä on syytä seurata jatkossakin.
Susia on nyt niin paljon, että ne kohtaavat väistämättä myös ihmisiä. Havainnot tassujen jäljistä tai itse susista tulee ilmoittaa petoyhdyshenkilölle.
Kuluneena kesänä 1.6.–1.9. petoyhdyshenkilöt tilastoivat Varsinais-Suomesta 653 susihavaintoa, kun kesällä 2022 vastaava luku oli 459 havaintoa.
Poliittinen tahto ja laki eri teillä
Susi on metsästyslaissa ja luontodirektiivissä rauhoitettu ja tiukasti suojeltu. Kansalaisten toiveet suden kannanhoidollisen metsästyksen sallimisesta karisivat, kun korkein hallinto-oikeus linjasi karhun kannanhoidollisen metsästyksen lainvastaiseksi.
Viime viikolla hallinto-oikeudet asettivat toimeenpanokieltoon ilveksen kannanhoidolliset metsästysluvat. Maa- ja metsätalousministeriön asetus suden kannanhoidollisesta metsästyksestä on parhaillaan lausuntokierroksella.
Jörgen Hermansson tuumaa oikeuskäytännön näyttävän siltä, ettei suden metsästäminen tule onnistumaan asetuksen pohjalta.
– Poliittinen tahto ja juridiikka eivät kohtaa, hän kiteyttää.
Poikkeusluvat
Yleensä metsästysseura hakee Suomen riistakeskukselta karkotuslupaa sudelle, kun alueelta on tullut riittävästi havaintoja ei toivotulla tavalla käyttäytyvistä pedoista.
Karkotusluvan myöntämiskynnys on melko matala.
Kolmen onnistuneen ja raportoidun pihakarkotuksen jälkeen voi hakea poikkeusluvan suden tappamiseksi.
Jos pihahavainnot jatkuvat, Suomen riistakeskus kuulee ensin poliisia ja voi sitten myöntää tiukoin ehdoin luvan kyseisen susiyksilön tappamiseksi.
Lupien käsittelyaika on yleensä 2–3 päivää hakemuksen jättämisestä.
Poliisi voi antaa sudesta välittömästi lopetusmääräyksen, jos se luokittelee suden aiheuttavan vakavaa vaaraa ihmisille.
Lapsinäkökulma on huomioitava
SusiLIFE-tilaisuudessa Laitilassa torstaina 23.11.23 puhunut Laitilan sivistysjohtaja Susanne Laaksonen peräänkuulutti susikeskusteluun lapsinäkökulman huomioimista ja heidän tuntemustensa selvittämistä. Laaksonen muistutti, ettei pieni lapsi kykene karkottamaan sutta aikuisille annettujen ohjeiden mukaan; tekeytymällä suureksi, metelöimällä ja pysymällä rauhallisena. Sivistysjohtaja muistutti susikannan lisääntymisen tuovan huomattavia kustannuksia kunnille, kun oppilaille järjestetään koulukuljetuksia petovaaran vuoksi. Kuljetustarpeen arviointi on osoittautunut Laitilassa vaikeaksi, kun sudet vaihtavat paikkaa, eikä yhdelläkään viranhaltijalla ole osaamista tai mahdollisuutta arvioida tietyn susilauman vaarallisuutta. Laaksosen mukaan Laitilassa ei haluta ottaa riskejä, minkä vuoksi kuljetusten piirissä on 29 lasta. Varsinais-Suomen kunnista toiseksi eniten petovaaran takia kouluun kuljetettavia on Mynämäellä, 18 lasta, ja kolmanneksi eniten Oripäässä, 15 lasta. Varsinais-Suomesta tiedetään 1800-luvulta tapauksia, joissa sudet söivät lapsia. Niihin aikoihin Laaksonen ei halua palata.
