AURANMAA. Jalkapalloa, jääkiekkoa, salibandya, lentopalloa, pesäpalloa. Auranmaan urheiluseuroilla on melko kattava tarjonta suosituimpia joukkuelajeja, mutta onko lapsille ja nuorille tarjolla matalan kynnyksen harrasteryhmiä, joissa voisi kerran viikossa pelailla ilman kilpailullisia tavoitteita?
Moni auranmaalainen seura mieltää itsensä harraste- tai kasvattajaseuraksi, jonka toimintaan kaikki ovat tervetulleita taitotasosta ja kilpailullisista tavoitteista riippumatta. Harjoituksiin pääsee mukaan ilman velvoitetta osallistua kilpatoimintaan. Käytännössä joukkueiden toiminta kuitenkin perustuu säännölliseen 2–3 kertaa viikossa harjoitteluun ja sarjoissa pelaamiseen. Varsinaisia matalan kynnyksen harrasteryhmiä on tarjolla lähinnä pienimmille lajiin vasta tutustuville pallokerhojen ja -koulujen sekä perheliikunnan muodossa.
MARTTILAN MURTO kokeili viime kesänä yli 12-vuotiaiden jalkapalloharrasteryhmän perustamista. Palloilijoiden puheenjohtaja Jarkko Kankare kertoo, että ryhmä yhdistettiin aikuisten harrasteryhmään vähäisen kävijämäärän vuoksi. Ryhmän suosiota ei lisännyt edes sen ilmaisuus.
Harrasteryhmien haasteet on havaittu myös muissa seuroissa.
–Harrasteryhmiin ei sitouduta ja toiminta kaatuu juuri siihen, APU:n toiminnanjohtaja Ralf Nordström sanoo pohtien, ettei toiminta ole valmentajillekaan mielekästä, jos ryhmässä on vähän kävijöitä.
Pöytyän Urheilijoiden salibandyssä jouduttiin puheenjohtaja Aila Suutarin mukaan luopumaan matalan kynnyksen jumppisryhmistä vetäjäpulan vuoksi.
–Ohjaajat eivät riitä eivätkä taida lapsetkaan riittää, FC KyPS:in puheenjohtaja Kari Frantti tiivistää ongelman.
TARU HOCKEY on erilaisilla seuratukihankkeilla käynnistänyt monenlaista matalan kynnyksen toimintaa kyläkiekosta Easy Hockey toimintaan. Tällä hetkellä seurassa ei ole hankkeita käynnissä, mutta päiväkoti-ikäisille järjestetään luisteluretkiä lietolaisen Margaretha Säätiön tuella.
Esimerkiksi kolmen lajin kokeilun mahdollistaneen hirvipassin kysyntä oli toiminnanjohtaja Lauri Isotalon mukaan lopulta aika pientä. Hän arvioi, että yhtenä syynä on tiedon puuttuminen. Isotalon mukaan monen vanhemman mielikuva on, ettei harrastamaan pysty ilman, että vanhempien kädet ovat syvällä talkoovuorojen savessa.
Isotalo haastaa kuntia mukaan yhteistyöhön, jotta lapset ja nuoret saataisiin liikkumaan. Hän näkee liikuntaharrastuksen tapana ehkäistä syrjäytymistä ja huomauttaa, etteivät esteet liikuntaharrastukselle ole vain taloudellisia. Muita esteitä voivat olla esimerkiksi liikuntarajoitteet tai vanhempien vuorotyö.
TALOUDESTA jos kuitenkin puhutaan, Auranmaalla lapset ja nuoret voivat harrastaa verrattain edullisesti. Matalan kynnyksen liikuntaryhmien hinnat vaihtelevat ilmaisesta enimmillään sataa euroon vuodessa. Ilmaisiin lukeutuvat Marttilan Murron perhefutis, Oripään Urheilijoiden perhefutis ja perhesähly sekä Pöytyän Urheilijoiden pesiseskari ja pesiskerho. Hintavin on TarU Hockeyn kiekkokoulu.
Joukkueiden kausimaksut vaihtelevat keskimäärin 50 eurosta 200 euroon lajista, ikäryhmästä ja ryhmän koosta riippuen. Kausimaksujen lisäksi maksettavaksi tulee lisenssit ja vakuutukset.
ORIPÄÄN URHEILIJOISSA pelataan Okran ansiosta ilman kausimaksuja. Talkootyötä se toki vaatii.
–Kun Okrasta oli koronan vuoksi pieni tauko, kaikki eivät enää ymmärtäneet, miksi siellä pitäisi jotain tehdä, Oripään Urheilijoiden puheenjohtaja Janne Paju kertoo.
Myös Yläneen Kirissä maksut on saatu pidettyä mahdollisimman alhaisena talkootyön ansiosta. Jalkapalloilijoilla käytössä oleva noin 40 euron jaostomaksu kattaa lisenssin ja vakuutuksen, jotka alle 12-vuotiailla ovat vielä edulliset.
–Nyt on painetta nostaa maksua, koska vanhimmissa ikäluokissa maksut nousevat, jalkapallojaoston puheenjohtaja Kari Elo sanoo.
Pöytyän Urheilijoiden salibandyjoukkueiden kausimaksut ovat noin 100 euroa vuodessa. Aila Suutari pitää tätä varsin edullisena verrattuna Turun salibandyseurojen hintoihin, jotka hänen mukaansa ovat noin 140–300 euroa kuukaudessa.
HINTAVIMPIIN joukkuelajeihin lukeutuvat pesäpallo ja jääkiekko. Pesäpallossa kausimaksu on noin 200–250 euroa per vuosi. Jääkiekossa junioreiden kausimaksu on noin 200 euroa vuodessa, minkä lisäksi tulee noin 60–80 euron kuukausimaksu sekä lisenssi ja vakuutus. Taloudellisissa vaikeuksissa olevien perheiden on kuitenkin mahdollista saada maksuihin tukea erilaisista rahastoista.
–Lähestulkoon kaikki, jotka hakevat, saavat tukea, Lauri Isotalo kertoo ja sanoo, että tukea voi saada useammalle kaudelle.
Hänenkin kohdalleen on osunut lapsia, joiden jääkiekkoilu on loppunut perheen taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Näissä tapauksissa vanhemmat eivät Isotalon mukaan ole ehkä ymmärtäneet tai saaneet aikaiseksi haettua tukea. Kynnys tuen hakemiseen voi myös olla korkea.
TarU Hockey hakee keinoja tavoittaa myös haavoittuvassa asemassa olevat lapset
TarU Hockey ja parikymmentä muuta suomalaista urheiluseuraa oli mukana Me-säätiön pilottikyselyssä, jossa kartoitettiin harrastajien taustatekijöitä ja hyvinvoinnin kokemuksia. Pilotista saatujen tietojen perusteella kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat lapset ja nuoret jäävät seuratoiminnan ulkopuolelle, eivätkä tasavertaiset mahdollisuudet vielä toteudu urheiluseuroissa.
Pilotin tulosten perusteella keskimäärin 20 prosenttia urheiluseuroissa harrastavista lapsista ja nuorista tulee perheistä, joissa toteutuu yksittäisiä sosioekonomisia taustatekijöitä, kuten pienituloisuutta, matalaa koulutustasoa tai yksinhuoltajuutta. Datan perusteella kuitenkin vain kaksi prosenttia harrastajista on perheistä, joissa toteutuu kasautunutta huono-osaisuutta.
TarU Hockeyssa 14 prosenttia lapsista tulee perheistä, joilla on yksittäisiä sosioekonomisia taustatekijöitä. Toiminnanjohtaja L auri Isotalo pitää tärkeänä, että lapset saataisiin liikkeelle matalan kynnyksen seuratoimintaan. Seura onkin viimeisen 10 vuoden aikana mahdollistanut harrastamista taloudellisesti kevyemmin seuratukihankkeiden kautta.
–Tällä kaudella harrastevaihtoehtona on alle 11-vuotiaiden kiekkokoulu, jossa lapset pääsevät kiekkoilemaan kevyemmin kerran viikossa. Yksi merkittävä panostus on ollut päiväkotiluistelut, joissa lähes viisisataa lasta on päässyt luistelemaan veloituksetta. Perheille, joilla on taloudellisia haasteita lasten harrastuskustannuksissa, on apuna erilaiset rahastot, Isotalo kertoo.
Kyselyn mukaan TarU:n harrastajista 43 prosenttia kokee seuratoiminnalla olevan myönteisiä vaikutuksia hyvinvointiinsa. Seura hakee Isotalon mukaan jatkossakin aktiivisesti keinoja lisätä seuratoiminnan myönteisiä hyvinvointivaikutuksia ja keinoja tarjota tasavertaisia mahdollisuuksia erilaisista perhetaustoista tuleville lapsille ja nuorille.
–Pilottiin osallistuminen avasi silmiä uudesta näkökulmasta. Missiomme on tarjota jääkiekkoa kaikille ja on tärkeää huomioida myös jatkossa, että harrastus on todellakin mahdollista taustasta huolimatta, Isotalo sanoo.