Liityin 15 vuotta sitten sosiaaliseen mediaan, Facebookiin, pitääkseni yhteyttä ulkomailla asuviin ystäviini. Pikaviestittely heidän kanssaan tuntui hienolta, kuten sekin että Faceen syntyi pieniä paikallisyhteisöjä, joista ammensin aiheita toimittajan työhön.
Niinpä noudatin Viikkolehteen tullessani tuttua kaavaa ja liityin Auranmaa-yhteisöön, oripääläisten sekä yläneläisten ryhmiin ja muihin vastaaviin.
Hetken aikaa Face tarjoilikin auliisti auranmaalaisten kuulumisia ja minä yritin olla aktiivinen tykkäilemällä yhdestä jos toisesta postauksesta. Ilmeisesti mielenkiintoni paikallisasioihin oli liian ammatillista, sillä vähä vähältä Auranmaata koskevat tiedotukset vähenivät ja tilalle tunki historiaa, lentokoneita, lennokkeja sekä oravavideoita, enkä enää juuri muuta näekään.
Kieltämättä pidän niistä, mutta mistä Face saa selville syvimmät intohimoni?
En keksi muuta selitystä kuin että se mittaa ja tilastoi kunkin kuvan äärellä viettämäni ajan. Eiväthän ne pitkiä seisahduksia ole, mutta vajaa sekuntikin taitaa riittää merkiksi mielenkiinnosta. Houkutus vierailla sosiaalisen median puolella on kieltämättä suuri, kun se kerta toisensa jälkeen tuntuu tarjoilevan entistä mielenkiintoisempaa katseltavaa.
Pieni akateemikko sisälläni huutaa, että minua ollaan viemässä kuin pässiä narussa eikä epämääräisten ryhmien postauksista pidä viehättyä. Ne kun eivät ole lähdeviitteillä varustettua tutkittua tietoa.
Mielenkiintoistahan tämä aivokoukutus silti on ja äskettäin innostuin kokeilemaan toista muoti-ilmiötä, venkoilua tekoälyn kanssa.
Kirjoitin sille haluavani Trabant-merkkisen auton ja se kokosikin oitis saksalaisia nettiosoitteita, joista kyseisen kulkineen saisi. Minä kiitin ja kysyin, ettenkö olekin fiksu valitessani kierrätysmateriaalista valmistetun vehkeen.
Tekoälyltä loppui huumori oitis. Se ärähti kaksitahtimoottorin saastuttavan ja käski hankkia hybridi- tai sähköauton. Jatkoin kiusallani Itä-Saksan nappisilmän kehumista. Tekoäly kuumeni, pani hanttiin ja vaahtosi minun kaasuttavan Trabilla maailman turmioon.
Kun ladut olivat erkaantuneet kylliksi, tekoäly totesi minun käyttäneen puheenvuoroni ja käski rekisteröityä. Se oli koneelta viisas lopetus, vaan enpä taida. Ihmisten kanssa höpöttelyä ja etenkään leikinlaskua kone ei voita vielä pitkään aikaan, jos milloinkaan.