VARSINAIS-SUOMI. Varsinais-Suomen aluevaltuutettujen näkemys on selvä. Jos Varhan toimintaan pitää tehdä leikkauksia, ne pitää kohdistaa vuokra- ja ostotyövoiman käyttöön.

Tätä mieltä on 79 prosenttia TS-Yhtymän lehtien kyselyyn vastanneista aluevaltuutetuista.

Vuokra- ja ostovoiman käytöstä nipistäminen sopii valtuutetuille laajasti puoluekannasta tai asuinpaikkakunnasta riippumatta.

Innokkaimmin vuokratyövoiman käyttöä olisivat leikkaamassa Vasemmistoliiton valtuutetut. Heistä peräti yhdeksän kymmenestä kyselyyn vastanneesta leikkaisi tästä.

Kyselyn tulos ei ole yllätys. Tämä valinta on helppo tehdä.

Varha maksaa esimerkiksi lastensuojelussa yksittäisestä ostopalvelusosiaalityöntekijästä noin 4 000 euron kuukausipalkan päälle jopa 3 650 euroa kuukaudessa häntä välittävälle yrityksille (TS 26.9.2023).

Valtuutettujen ja vastaajien tiedossa on, että vuokra- ja ostotyövoiman käytön vähentäminen on vaikeaa. Esimerkiksi moniin sijaisuuksiin tai sairauspoissaolojen paikkaamiseen ei saa työntekijää muualta kuin vuokra- tai ostotyöyrityksestä.

Nopeita säästöjä tältä saralta on siis turha odottaa. Moni valtuutettu toivookin laajempaa yhteiskunnallista keskustelua asiasta tai jonkinlaista kattosummaa ostopalveluiden käyttöön.

–Vuokratyövoimaan menee jo nyt noin 40 miljoonaa euroa (vuodessa), ja siitä on pakko vähentää ja pyrkiä saamaan vuokratyövoimasta suurin osa omaksi henkilöstöksi. Se vaatii kansallisen tason päätöksiä, sanoo Vasemmistoliiton Nina Söderlund kyselyn perusteluissa.

–Vuokra- ja ostotyöstä luopuminen edes osittain vaatii tässä henkilöstötilanteessa vähintäänkin yhteistä linjaa muiden alueiden kanssa ja/tai eduskunnan päätöksiä, kirjoittaa Juhani Nummentalo (kok).

–Henkilöstöpula on vaikea ongelma, mutta sen ratkaisemiseksi on käytetty liiaksi vuokratyövoimaa, joka on kallis ja kestämätön ratkaisu. Henkilöstön veto- ja pitovoima on rakennettava Varhan sisällä luontaisesti toimivaksi, kertoo Sanna Paasikivi (ps).

TS-Yhtymän lehdet kysyivät aluevaltuutetuilta, mistä asioista he olisivat valmiita leikkaamaan, jotta Varhan alijäämä saataisiin katettua.

Kyselyssä oli kahdeksan eri vaihtoehtoa ja lisäksi ”joku muu” -kohta. Valtuutetut saivat valita listasta 1–3 säästökohdetta ja perustella valintansa.

Jostain muusta säästäisi 51 prosenttia kyselyyn vastanneista valtuutetuista.

Avoimissa vastauksissa korostui erityisesti hallinnon tehostaminen ja supistaminen. Moni ehdotti tässä kohtaa myös laajemmin organisaatiorakenteiden tarkastelua.

Myös muita näkökulmia nousi esiin.

–Liikkuvien palvelujen käyttö perinteisten toimipisteiden sijaan, ehdotti Janina Andersson (vihr).

Saman asian nosti esiin moni muu valtuutettu, jotta vuokratiloista voitaisiin luopua.

–Hyvin suunniteltujen hoitopolkujen ottaminen käyttöön. Vain hoitoalojen selkeällä integraatiolla voidaan edetä, ehdotti Pirjo Rinne (vas).

Auranmaalaiset aluevaltuutut Sanna Pitkänen (kok) ja Lauri Heikkilä (ps) huomauttavat molemmat tiloista.

–Varha voisi mahdollisesti luopua yksityisiltä toimijoilta vuokraamistaan tiloista, Pitkänen ehdottaa.

–Kaupungeissa on tiivistettävä kiinteistöjä ja toimipisteitä, koska maaseudulla on jo muutenkin pitkät toimipisteiden välit, Heikkilä puolestaan kommentoi.

 

Kyselyyn vastanneet kokoomuksen aluevaltuutetut ovat innokkaimpia palveluverkon karsimiseen, mutta yksikään kyselyyn vastannut Vasemmistoliiton valtuutettu ei valinnut tätä säästötoimeksi.

Muutosneuvotteluihin ollaan valmiita sosiaalidemokraattien, kokoomuksen ja Rkp:n riveissä, kun taas yksikään vihreiden tai kristillisdemokraattien ehdokas ei valinnut tätä säästökohdetta.

Säästöistä kieltäytyi eniten Vasemmistoliiton kyselyyn vastanneita valtuutettuja, mutta myös useita sosiaalidemokraattien valtuutettua oli tällä kannalla. Tämän kohdan taas jätti valitsematta kokonaan kokoomuksen, perussuomalaisten ja vihreiden vastaajat.

Suurin osa kyselyyn vastanneista ei usko, että alijäämä saataisiin katetuksi vuoteen 2026 mennessä. Vastauksissa korostuu, että säästöjä pitää tehdä maltilla, jotta ratkaisut ovat varmasti oikeita.

–Aikataulu vuoteen 2026 vaikuttaa liian tiukalta. Vuosi lisää sopeutusaikaa olisi odotettu muutos, mutta tämä on maan hallituksesta kiinni. Jos leikataan liian paljon ja liian nopeasti, on todennäköisempää, että näitä isoja rakenteellisia muutoksia ei saada aikaiseksi. Todellinen huoleni on, että leikkaamme hätäpäissään sieltä mihin pitäisi panostaa, kirjoittaa esimerkiksi Niina Alho (sd).

Myös keskustan aluevaltuutettu Teija Ek-Marjamäki korostaa, että alijäämän kattamisaika on liian lyhyt.

–Viidessä vuodessa alijäämät olisi mahdollista saada katetuksi hyvällä suunnittelulla, asianmukaisilla investoinneilla ja tehokkailla toimenpiteillä. Keskeistä on siirtyä raskaista palveluista kevyempiin ja ennaltaehkäiseviin palveluihin. Lähipalvelut pitää säilyttää ja niitä pitää kehittää. Lähipalveluihin kuuluvat kiinteiden tilojen/palveluiden lisäksi myös liikkuvat, digi-, etä-, mobiili- ja kotiin tuotavat palvelut. Näiden palveluiden pitää olla kunnossa ennen kuin muita olemassa oleva palveluja puretaan.

TAUSTA: Varhan säästöt

* Varhan on löydettävä säästöjä alijäämän kattamiseksi seuraavien kahden vuoden aikana 272 miljoonalla eurolla.

* Valtionvarainministeriön lokakuun alun päivitykset rahoituslaskelmiin toivat Varhalle 92 miljoonan euron lisäsäästötarpeen.

* Hyvinvointialueiden on katettava tänä ja ensi vuonna syntyvä alijäämä viimeistään vuonna 2026.

* Varha on ollut säästötoimissaan vielä varsin maltillinen moneen muuhun hyvinvointialueeseen verrattuna.

* Pirkanmaan hyvinvointialue aloitti jo koko henkilöstöä koskevat muutosneuvottelut.

* Satakunnan hyvinvointialue on ilmoittanut supistavansa rajusti nykyisestä 27 kiinteästä perusterveydenhuollon toimipisteestä.

* Varhan Tarmo Martikainen on sanonut, että tavoitteena on saada päätös Varsinais-Suomen palveluverkkoratkaisuista alkuvuonna 2024.

* Hyvinvointialueen ylintä päätösvaltaa käyttää vaaleilla valittu aluevaltuusto.

* Aluevaltuusto päättää muun muassa hyvinvointialuestrategiasta, hyvinvointialueen talousarviosta ja taloussuunnitelmasta.

 

Asiantuntija: Rahoitus on keskeisin kysymys

Riitta Alakoski/TS Turku
THL:n johtava tutkija Liina-Kaisa Tynkkynen pitää Varhan valtuutettujen ehdotuksia ymmärrettävinä, mutta ei usko, että niillä saataisiin aikaiseksi lähivuosina tarvittavia jättisäästöjä.

Ostopalveluiden osalta hän näkee säästöjen alkavan syntyä vasta pidemmällä aikavälillä, ei vuodessa tai kahdessa. Keskittynyt palvelutuotanto esimerkiksi hoivapalveluissa ja pienten yritysten tippuminen liian suurista kilpailutuskokonaisuuksista vaikeuttaa säästöjen löytämistä.

– Kun niitä aletaan nyt katsoa isompana kokonaisuutena, koko hyvinvointialueen näkökulmasta, siellä on varmasti paikkoja saada säästöjä, mutta se vie aikaa. Lisäksi ostaja on puun ja kuoren välissä palveluissa, joissa tuottajia on vähän ja tuottajien neuvotteluvoima on suuri, Tynkkynen toteaa.

Henkilöstöpulan keskellä, työmarkkinoiden murroksessa, vuokratyövoiman käytön vähentäminen tulee Tynkkysen mukaan olemaan vaikeaa.

– Kyse on laajemmin koko sote-alan haasteesta, joten kuinka paljon yksittäinen hyvinvointialue ylipäätään pystyy tekemään sen muuttamiseksi? Alueiden tulisi pohtia yhdessä, miten tähän puututaan kansallisesti, Tynkkynen huomauttaa.

Aluevaltuutettujen esittämä hoitopolkujen parantaminen ja sen myötä esimerkiksi liikkuvien palvelujen lisääminen ovat hyvinvointialueiden keskeisiä toimenpiteitä. Niissäkään ei Tynkkysen mukaan ole erityisen suuria säästöjä tiedossa lyhyellä aikavälillä, sillä muutos on hidasta.

Palveluverkoston karsiminen vaatii hoitopolkuihin aikaa vieviä muutoksia ja luo riskiä perusterveydenhuollon ja ennaltaehkäisyn palveluiden liialliselle supistamiselle.

– Se on kaksiteräinen miekka, jossa pitää muistaa kustannusten lisäksi huomioida myös ihmisten inhimilliset tarpeet. Nyt kun säästötarpeet ovat näin suuret, on riski, että palveluverkoston karsimisessa tehdään isoja ylilyöntejä. Lähipalveluiden rajut leikkaukset voivat vaarantaa ihmisten hoitoonpääsyä, jolloin se lisää kustannuksia myöhemmin, kun tilanne hankaloituu ja tarvitaankin erikoissairaanhoitoa, hän korostaa.

Tynkkynen kääntäisi katseen säästötilanteessa vahvasti valtion suuntaan. Hän ei suoraan kannata alijäämän kattamisen ajanjakson pidentämistä, mutta ei sitä vastustakaan.

– Hyvinvointialueuudistus on vasta alussa ja uudistusten alkuvaiheessa on yleensä tarve investoida, jotta toimintaa saadaan kehitettyä. Voikin olla syytä tarkastella sitä, onko hyvinvointialueiden rahoituksen taso oikeassa suhteessa rahoituksen tarpeeseen uudistuksen alkuvaiheessa ja toimintaympäristössä tapahtuneiden isojen muutosten kontekstissa, Tynkkynen toteaa.