MARTTILA. Janne J. Nurmi ehti toimia Marttilan kirkkoherrana kymmenkunta vuotta ja Martinkosken seurakunnan kappalaisenakin nelisen vuotta. Virallisesti Nurmi jää nyt eläkkeelle Salon seurakunnan palveluksesta, mutta käytännössä hän on ehtinyt harjoitella eläkeläisen elämää tammikuusta lähtien.
–Viimeiset neljä vuotta Martinkoskessa olivat hyvin kiireisiä. Nyt on ollut vähän miettimistä, että mitähän oikein tekisi. Kuntosalilla olen käynyt, viettänyt aikaa lastenlasten kanssa ja lukenut aiempaa enemmän, Nurmi sanoo.
Hänen mukaansa on harmi, että Martinkosken seurakunnan aika jäi vain neljään vuoteen. Sen toimivuutta ei oikein päästy toteamaan.
–Hallinnon keskittäminen tulee kirkossa jatkumaan. Siksi olisi todella tärkeää kertoa seurakuntalaisille, että jäsenmäärän hiipumisen vuoksi taloudelliset paineet ovat kovat, Nurmi miettii. Omalla kirkkoalueella on kuitenkin edelleen mahdollisuus jatkaa elämää yhteisönä, vaikka virasto ja taloushallinto hoidetaan pitkälti applikaatioiden välityksellä.
Yhteisöllisyyttä pitää vaalia
Hallinnon keskittyessä olisi kuitenkin pidettävä huolta siitä, että pienten seurakuntien vahvuus eli vahva yhteisöllisyys säilyy.
–On tärkeää, että ihmiset kokisivat oman alueensa kodikkaaksi ja tärkeäksi myös liitosten jälkeen, osallistuisivat ja kantaisivat vastuuta vapaaehtoistyössä. Hallinnolliset raamit ovat vain kulisseja, yhdessä eläminen on tärkeintä, Nurmi sanoo.
Nurmen mukaan koko seurakuntaelämän viehätys on nimenomaan yhteisöllisyydessä.
–Raamatunaikainen perhe käsitti satakunta henkeä. Kaikki kantoivat vastuuta ja kaikki kuuluivat johonkin. Suomalainen yhteiskunta on nykyään hyvin yksilökeskeinen ja se tuo ihmisille paljon tuskaa. 18–vuotias on jo aikuinen ja vanhemmat jäävät etäämmälle. Välimeren maissa, Afrikassa ja Lähi-idässä ajatellaan toisin, Nurmi miettii.
Kirkon keskeinen sanoma kiteytyy Nurmen mukaan lähimmäisyyteen, myötätuntoon ja toisten arvostamiseen.
–On tärkeä pitää mielessä, että jokainen ihminen on arvokas, hän painottaa.
–Elämän juuret ovat suuressa rakkaudessa.
Usko lähtee myös tiedosta
Nurmi on opiskellut teologiaa tohtoriksi asti. Saksankielinen väitöskirja käsitteli vanhan testamentin sosiaalihistoriaa, etiikkaa arjen puristuksissa. Muuten niin julmassa ajassa jo Vanhan testamentin ajan profeetat uskalsivat esittää hallitsijoille, että köyhien oikeuksista on huolehdittava.
–Se juonne, välittäminen, on myös Uudessa testamentissa, ja on tärkeä vieläkin, koko elämässä. Tämä taitaa olla minun katsantokantani kirkon asiassa, Nurmi miettii.
Ennen teologian opintojen aloittamista Åbo Akademissa hän ehti opiskella vuoden Tampereella taloudellishallinnollisessa tiedekunnassa. Erityisesti matematiikka kiinnosti.
–Kiinnostus uskontoon oli virinnyt jo rippikoulussa. Kristinuskon ymmärtäminen on monimutkaista, koska se on syntynyt täysin eri kulttuurissa. Kristinuskoa on oikeastaan mahdoton ymmärtää, jos ei ymmärrä Lähi-Idän kulttuuria. On muistettava sekin, että uuden testamentin kirjoitukset syntyivät pitkän ajan kuluessa, osa toisen vuosisadan puolella. Vain osa mielenkiintoisista kristillisistä teksteistä valikoitui lopulta kansien väliin. Raamatun historia on pitkä, Nurmi sanoo ja vertaa teologiaa tutkimuskohteena kulttuurin tutkimukseen.
Nurmi on uransa aikana ehtinyt olla opintovapailla useampaankin kertaan, opiskella niin Jerusalemissa ja toimia Raamatun tutkijana opetusministeriön huippututkimusyksikössä.
–Kaikki lähtee tiedosta, sitä pitää etsiä. Teologiassa hienoa on myös sen kansainvälisyys, tutkijayhteisö on iso, hän muistuttaa.
Tutkimus sai kuitenkin väistyä papin työn tieltä. Siinä Nurmi on kokenut hienoimmaksi sen, että esimerkiksi kirkollisissa toimituksissa saa tehdä työtä ihmisten parissa. Suvut voivat tulla tutuiksi monessa sukupolvessa.
–Jumalanpalveluksissa kiehtoo niiden haasteellisuus. Pitäisi kyetä kiteyttämään elämän tukipilarit. Silloin pieni ihminen puhuu suurista asioista, hän miettii.