Jos joku kasvusto on tällä kasvukaudella menestynyt erinomaisesti, niin piharuoho. Myös nokkonen pärjää mainiosti. Vähempikin menestys olisi kyllä riittänyt.
Ei se mitään. Kun vanhat merkinnät paikkansa pitävät, niin lokakuussa nurmikentän leikkuutarve vähenee tuntuvasti, joskin haravointitarve kasvaa vastaavasti jonkin verran joksikin aikaa. Jo viikon päästä saadaankin viettää perinteisen rapsakkaa syyspäivän tasausta.
Ilmeisesti sääolosuhde on ollut ruoholle suotuisa: alkukesästä varsin kuivaa ja kuumaa, mutta sittemmin sangen sateista ja lämmintä. Mikäs keskimäärin sen sopivampaa suvea.
Vanha sanonta taisi mennä niin, ettei maa jaksa samana vuonna kantaa kahta taakkaa, vahvakasvuista ruohikkoa ja paksua lumihankea. Minkä leikatessa häviää, sen kolatessa voittaa. Sitä odotellessa.
Kasvun ihmettä ruohonleikkurilla kaitsiessa on ollut myös tarvetta väistellä poikkeuksellisen runsaita pörrinkäisesiintymiä. Saattavat jopa pistää töksäyttää, jos niitä menee tärkeässä toimessaan tönimään. Kesä on aistinvaraisesti arvioiden suosinut pölyttäjiä. Hyvä niin, sillä tähän asti on vuosikausia kannettu kasvavaa huolta pölyttäjäkadosta.
Pölyttäjien runsastumista ei ole julkisuudessa sen laajemmin viitsitty noteerata. Tähänastista pölyhuolisanomaa haastava ilmiö on kuitattu lähinnä jollain toteamuksella.
Joitakin satoja kiloja Huvituksen omenatarhan talkoo-omenoita kerätessä on huomannut, että kimalaiset ja mehiläiset ovat kyllä ajallaan hommansa hoitaneet. Tästä on siivekkäiden hyvä jatkaa kohti tulevia kukintoja.
Kaikkien alojen erityisasiantuntijoiden mielestä ilmaston vaihtuvissa ilmiöissä sekä eläin- ja kasvikunnan muutoksissa on alati aihetta johonkin uhkakuvaan. Tuuli tuivertaa, sade piiskaa ja koppiainen kärvistelee kannikossa.
Toista oli 900 000 vuotta sitten, jolloin maapallon ankarissa kylmyysoloissa kitkutteli tutkijoiden mukaan hengissä vain 1300 ihmistä. Se on vähän. Ihmiskunnan myöhemmistä touhuista päätellen jopa liian vähän.
Luontokadon vastapainoksi kyy sentään rauhoitettiin kesäkuun alussa. Rauhoituksesta ilmeisen tietoinen yksilö luikertelikin juhannuksena vilvoittelemaan raumalaisen kesäasunnon keittiöön. Ihan ison maailman meininkiä tyyliin ”Rauma, Rooma, Pariisi”. Sydänlaakilta vältyttiin, käärme palasi takaisin luontoon.
Jorma Kaarto
toimittaja evp.
jtkaarto@gmail.com