AURANMAA. Kysyimme lukijoiltamme Auranmaan helmistä ja ”khronoksista” eli rakennuksista, jotka ovat ilo tai suru silmälle. Saimme muutamia ehdotuksia, joista osa on nyt koostettu tähän juttuun. Lisäksi saimme mielenkiintoisia pohdintoja liittyen rakennusten suojeluun ja kunnostamiseen sekä kaavoitukseen. Kiitos kaikille kyselyymme vastanneille.
Vastauksista välittyy, että rakennuskannan kunnolla ja käytöllä on väliä. Kiitosta sai muun muassa Marttilassa Härkätien varrelta vanhaa kunnioittaen peruskorjattu maalaistalo pihapiireineen ja ulkorakennuksineen.
–Kiinteistö on kuin käyntikortti Härkätietä Marttilan keskustaan saapuessa, kyselyymme vastannut kehuu rakennusta, perinnerakentamisen helmeä, josta emme omistajien yhteystietojen puuttuessa tällä kertaa kuvaa julkaise.
Harmitusta puolestaan aiheuttaa muun muassa Auran keskustan tuntumassa sijaitseva ”kummajainen”.
–Jo yli 17 vuotta sivusta seuranneena ovat romut vain lisääntyneet kyseisellä tontilla. Rakennus on autio ja ollut jo vuodesta 1970.
KOSKEN Jennyntuvan kohtaloa pahoitteleva lukijamme pohtii kaavoituksen ja suojelun vaikutuksia.
–Jennyntupaa on yritetty entisen Kosken seurakunnan aikana myydä entisöitäväksi, mutta se sijaitsee kirkollisten toimintojen kaava-alueella, eikä Kosken kunta ole halukas tekemään kaavamuutosta yksityiseen käyttöön. Näin ollen mikään yksityinen taho ei ole voinut ostaa rakennusta ja ryhtyä entisöimään sitä, hän kirjoittaa ja huomauttaa, että kaikilla Kosken pääkadun varrella sijaitsevilla huonokuntoisimmilla rakennuksilla on poikkeuksetta yleiskaavassa suojelumerkintä.
–Suojellut asuinrakennukset siis jäävät ränsistymään, kun taas ei-suojeltuja korjataan ja niissä asutaan. Johtopäätöksenä herää kysymys, onko suojeltujen rakennusten korjaaminen tehty liian vaikeaksi tai byrokraattiseksi?
Eräs toinen lukija puolestaan huomauttaa suojelumerkintöjen tulkinnanvaraisuudesta.
–Tiedon puuttuessa ei uskalleta tehdä mitään ja silloin hienotkin rakennukset jäävät vuosikymmeniksi tyhjilleen autioitumaan purkukuntoisiksi. Kyse ei siis läheskään aina ole varojen, vaan tiedon puutteesta, hän sanoo.
Sitäkin tosin toisessa viestissä epäillään, että rakennuksia jätetään tahallaan ränsistymään, jotta ne voidaan myöhemmin vähin äänin purkaa omien suunnitelmien tieltä pois.
(Juttu jatkuu kuvagallerian jälkeen.)
KHRONOKSISTAKIN voi työllä ja vaivalla tehdä vielä helmiä. Marttilassa Puontin maalaistalon remontoinut Aleksi Hakokari kertoo saaneensa ohikulkijoilta ja paikallisilta kehuja tehdystä työstä.
–On pidetty arvokkaana ja harvinaisenakin asiana sitä, että kauan tyhjillään olleita rakennuksia laitetaan kuntoon ja niiden elämä jatkuu.
Samaan aikaan Hakokari on kuitenkin saanut kunnalta huomautuksia vielä remontoimatta olevan talousrakennuksen kunnosta.
–Vanhassa maatilan talouskeskuksessa työn määrä on valtava ja yhden ihmisen resurssit rajalliset, kun kunnostusta vielä tekee omakustanteisesti ilman tukia ja avustuksia, hän sanoo huomauttaen, että entisaikaan rakennuskannasta pidettiin huolta talkoilla.
Hakokari toivookin, että kunnat lähettäisivät huomautuksen sijaan kiitoskirjeen silloin, kun joku tarttuu toimeen ja aloittaa maaseudulla työt vanhan kiinteistön säilyttämiseksi.