KOSKI. Koskelaisten maanviljelijöiden, Marjaana Mannin ja Kari Mutkalan mukaan näyttää siltä, että elintarvikealan toimijat odottavat tuottajalta yhä voimakkaampaa sitoutumista luonnon monimuotoisuutta ja kestävää tuotantoa edistäviin toimiin.
Muutoksen vauhti riippuu pitkälti siitä, miten ympäristötietoisuuden kasvu heijastuu kuluttajien ostokäyttäytymiseen Suomessa ja ulkomailla.
Euroopan tasolla ilmiötä vauhdittaa EU:n Pellolta pöytään -strategia, jonka tavoitteena on vähentää kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä ja niiden aiheuttamia riskejä 50 prosenttiyksiköllä vuoteen 2030 mennessä.
Äestyksessä ajoitus ratkaisee
Kranintien vierellä, Kari Mutkalan mailla on vertailtavana eri tavoin käsiteltyjä kaura-aloja. Niistä osan Marjaana Manni on sokkoäestänyt sekä rikkaäestänyt. Osa lohkosta on taas saanut kemiallisen rikkakasvien torjuntakäsittelyn.
– Tein sokkoäestyksen, ennen kuin kaura tuli oraalle. Varsinainen rikkaäestys tehtiin, kun kaura oli lehtiasteella 2–3, Manni kertoo.
Silmämääräisesti on mahdoton arvioida, kasvaako kaura kauniimmin rikkaäestetyllä vai kemiallisesti käsitellyllä pellolla.
– Minusta näyttävät yhtä hyviltä, Marjaana Manni tuumaa.
Hän on rikkaruohojen mekaanisen torjunnan puolestapuhuja. Kari Mutkalan kaurapelto osoittaa sen toimivan, kunhan äestykset on ajoitettu tismalleen oikein.
Nyrkkisääntö on, ettei äestystä seuraavana päivänä saa sataa vettä, jotteivät pintaan nousseet rikkakasvien juuret idä uudelleen.
– Rikkakasvien torjunta on kokonaisuus, johon vaikuttaa viljelijän kasvituntemus, kasvuympäristö, edellisenä vuotena tehty työ, siemenen laatu ja kylvön onnistuminen. Olennaista on, ettei rikkakasveja torjuta, jos niitä ei ole, Manni sanoo.
Laskelmat täsmentyvät vielä
Kari Mutkala osallistuu kolmivuotiseen Itua ja Vastetta -hankkeeseen, jonka vastuututkija Luonnonvarakeskus Lukessa on koskelainen Marja Jalli .
Viime vuonna Mutkalan rikkaäestetyn pellon näytealalta kerätty satomäärä jäi hiukan vähäisemmäksi verrattuna kemiallisesti käsitellyn pellon näytealaan. Tästä ei voi Jallin mukaan vetää lopullisia johtopäätöksiä, sillä käsittelyt oli tehty vierekkäisillä lohkoilla, eivätkä ne olleet täysin vertailukelpoisia. Joillakin hankkeeseen osallistuvilla tiloilla tulos oli päinvastainen.
Hyvänä asiana Jalli pitää sitä, että yksivuotisten rikkakasvien torjunta onnistui Mutkalan pelloilla sataprosenttisesti.
Viljelijät odottavat mielenkiinnolla tutkijoiden laskelmia mekaanisen ja kemiallisen käsittelyn kustannuseroista.
Mutkala veikkaa kahteen kertaan tehtävän rikkaäestyksen tulevan työkulujen osalta kalliimmaksi verrattuna kemialliseen käsittelyyn. Manni on toista mieltä.
Jalli kertoo, että tähänastisen tutkimustiedon valossa yhtälö on tilakohtainen. Se riippuu satotasosta, käytössä olevista työkoneista ja kasvinsuojeluaineiden hinnoista.
Kaikkea ei voi mitata rahassa
Marjaana Manni muistuttaa rikkaäestyksestä olevan hyötyjä, joita on vaikea mitata rahassa.
– Toisin kuin kemiallinen käsittely, mekaaninen kitkentä ei vaadi vettä, eikä koneita tarvitse pestä työn jälkeen. Pohjavedet ja hyönteiset säästyvät kemikaaleilta. Lisäksi äestys kuohkeuttaa maaperää ja edesauttaa ravinteiden imeytymistä kasveihin. Myöskään maaperän mikrobien toiminta ei häiriinny ja toimenpiteen yhteydessä saadaan samalla kylvettyä kerääjäkasvit kasvustoon, hän luettelee.
– Loppuviimeksi ratkaisevaa taitaa olla se, mitä kuluttajat meiltä haluavat, Kari Mutkala kiteyttää.
Mitä?
Itua ja Vastetta -hanke tutkii Suomeen soveltuvia kemiallista kasvinsuojelua vähentäviä ennakoivia ja suoria IPM-menetelmiä
Hankkeeseen osallistuvat 20 tilaa ovat Fazer Myllyn ja Atrian sopimustuottajia
Hankkeen toteuttavat Luonnonvarakeskus, Atria, Nylands Svenska Lantbrukssällskap sekä Luomuinstitutti ja Fazer Mylly
Rahoittajana on Maa- ja metsätalousministeriö
Hankkeen kesto on 1.2.2022–31.5.2025
Kemiallinen käsittely on viimeinen keino
Itua ja Vastetta -hankkeessa tutkitaan kemiallisen kasvinsuojelun tarvetta vähentäviä IPM-menetelmiä. Lyhenne tulee sanoista integrated pest management – suomeksi integroitu kasvinsuojelu.
IPM juontaa juurensa vuonna 2009 luodusta, kasvinsuojeluaineiden kestävää käyttöä koskevasta EU:n puitedirektiivistä. Sen myötä jokaisen kasvinsuojeluaineita ammattimaisesti käyttävän on noudatettava EU:n määrittelemiä IPM-periaatteita ja pohdittava kemiallisen käsittelyn kannattavuutta suhteessa kasvintuhoojan aiheuttamiin vahinkoihin.
IPM ei tarkoita siirtymistä luomuun. Sen idea on, että kemiallista kasvinsuojelua käytetään vain todennettuun tarpeeseen, kun muita hallintamenetelmiä ei ole tarjolla sadon määrän ja laadun turvaamiseksi.
Marja Jalli muistuttaa, ettei ole olemassa yhtä oikeaa IPM-toimintatapaa, vaan jokainen viljelijä tekee tilalleen ja sen ympäristöön sopivat ratkaisut. Tuottajat kaipaavat ratkaisujen tueksi kokemuksia ja tutkimustietoa, joita Itua ja Vastetta -hankkeella kartutetaan.