Koskella ja Marttilassa on opeteltu reilut puoli vuotta elämää osana Salon seurakuntaa. Seurakunta on suuri niin väestöltään kuin maantieteellisesti ja koostuu hyvin erilaisista alueista.
Suuri Salon seurakunta muodostui vuonna 2009, kun Salo ja sitä ympäröivät pikkukunnat yhdistyivät. Koskelaisilla ja marttilalaisilla on varmasti paljon yhteistä Salon maaseutumaisten alueiden kanssa.
Seurakuntademokratian kannalta tilanne on mielenkiintoinen. Koskelaisilla ja marttilalaisilla on kuusi edustajaa kirkkovaltuustossa ja koskelainen Martti Mäkitalo oli koko Salon seurakunnan ääniharava. Mäkitaloon kohdistuukin monenlaisia odotuksia, sillä Kosken ja Marttilan lisäksi hänen on edistettävä koko seurakunnan asiaa.
Kirkon jäsenmäärän hiipuessa suunta on ollut ja tulee olemaan kohti aina vain suurempia hallinnollisia yksiköitä. Olennaista ei kuitenkaan ole seurakunnan koko vaan se, millaista toimintaa seurakunnassa järjestetään. Entistä enemmän on niin, että seurakunnan aktiivisuus on kiinni seurakuntalaisista itsestään. Viranhaltijoiden järjestämää toimintaa on yhä vähemmän, joten seurakuntalaisten itsensä järjestämää toimintaa on oltava yhä enemmän.
Salon uudessa seurakuntatalossa on varmasti katseltu tyytyväisenä sitä, miten paljon Koskella ja Marttilassa on vapaaehtoisten järjestämää toimintaa. Koskelaisten ja marttilalaisten tavassa toimia seurakunnassa onkin varmasti paljon sellaista, mistä Salossa voidaan ottaa oppia.