Mieleeni pullahti muisto kahdeksan vuoden takaa. Istuin linja-autossa Kroatiassa matkalla Makarskasta kohti Splitin lentokenttää. Vasemmalla puolella Adrianmeri heijasteli auringonsäteitä, oikealla puolella kohosi rinne, jossa rutikuiva pusikko odotteli, milloin maastopalo mahtaisi saavuttaa sen, ja tämän kaiken yläpuolella lentelivät sammutuslentokoneet, jotka kävivät välillä hörppäämässä merivettä säiliöihinsä.
Palo ei onneksi edennyt tien läheisyyteen, mutta tunnelmat olivat siitä huolimatta jännittyneet. Onneksi kohtasin näkymän vasta paluumatkalla enkä saapuessani. Muutenhan se olisi voinut vaivata mieltä koko reissun ajan. Muutenhan olisin voinut vaikka oivaltaa jotakin.
Kroatian rutikuivat pusikot palasivat mieleen lukiessani uutisia Etelä-Euroopan ennätyshelteistä ja maastopaloista: ensin paloi Rodoksella ja lopulta Portugalissa – ja välillä siellä täällä niiden välissä ja kaikilla mahdollisilla mantereilla.
En sentään päätynyt tänä kesänä keskelle maastopaloa, mutta oman osani ennätyshelteistä sain minäkin. Heinäkuisella reissulla Espanjan Aurinkorannikolla mietin, etten ole edes hyödyllinen idiootti vaan ihan täydellinen. Turismin idea ja hyötyhän perustuvat siihen, että turisti tupsahtaa kohteeseen ja käyttää siellä runsaasti paikallisia palveluita ja shoppailee innokkaasti; on hyödyksi paikalliselle taloudelle. Muutenhan turisti on täysin hyödytön: ei edistä lentomatkailullaan muuta kuin ilmastonmuutosta. Vaan kun elohopea kohoaa yli 36 asteen, ei allekirjoittanut lähde koluamaan nähtävyyksiä saati kauppoja, vaan siirtyy lillimään uima-altaaseen.
Samoihin aikoihin, kun lojuin espanjalaishotellin uima-altaassa, aloitti TV:stä tuttu toimittaja- juontaja Hanna Sumari Rodoksen matkansa, josta riitti useita juttuja mediassa. Sumari kertoi Ilta-Sanomissa joutuneensa keskellä yötä lähtemään hotellista: koko hotelli evakuoitiin lähestyvän maastopalon vuoksi.
–Eilen uimassa minua alkoi hävettää ihan hirveästi. Vuoren takaa näkyi tulen loimotus ja ilmassa oli tuhkaa. Koko ilma haisi kitkerälle savulle ja tuntui itse asiassa hengittäessäkin vähän ikävältä. Että täällä minä nyt olen rannalla muka jotenkin nauttimassa lomasta, ja tuolla tapahtuu tuollaista, Sumari sanoi Ilta-Sanomissa.
Minuakin vähän hävetti. Yleensä reissuilta tulee hankittua tuliaisiksi jotain paikallista. Nyt kuumuus vei voimat ja manchegot, chorizot ja oliivit jäivät ostamatta. Itselleni ostin vain yhden halvan rannekorun, ja senkin vain siksi, että seurueeni oli viipynyt nolostuttavan pitkään viilentymässä hyvin ilmastoidussa rihkamakaupassa. Vasta hotellilla huomasin, että rannekoru on valmistettu Kiinassa.
tuottaja
Sirpa Virtanen
sirpa.virtanen@avl.fi