PöU–Oulun Lippo 1–0 (5–5, 3–2)
Oulun Lippo–PöU 1–2 (7–6, 1–10, 1–2)
Pöytyän Urheilijoiden pesisnaisten tavoite täyttyi sunnuntaina, kun joukkue kukisti Ykköspesiksen finaalisarjassa toistamiseen Oulun Lipon. Tämä tarkoittaa sitä, että Pöytyä nousee yhden välivuoden jälkeen takaisin lajin pääsarjaan Superpesikseen kaudeksi 2024.
Pöytyän kausi Ykköspesiksessä oli kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut, sillä joukkue voitti kauden 28 ottelustaan 26, ja päätti sesongin peräti 22 pelin voittoputkeen.
Joukkueen menestys perustui pelinjohtaja Aleksi Mäkelän mukaan yhteispeliin.
–Löysimme jokaiselle pelaajalle oikean roolin joukkueessa ja pystyimme pelaamaan hyvin koko joukkueella. Saimme huippuyksilöitä tärkeimmille paikoille ja sitä kautta tuli joukkueena hyvä tulos, Mäkelä summasi kautta kokonaisuutena.
Lauantain ensimmäinen loppuottelu tarjosi Kumilan Kymppi-Katto Areenan kauden ennätysyleisölle (646 katsojaa) jännitystä loppuun saakka. Finaalisarjan alku oli hermostunutta peliä molemmilta joukkueilta. Avausjakson päätösvuorossa Pöytyän sisäpelin moottorit jyrähtivät käyntiin, kun joukkue moukaroi neljä juoksua. Kotijoukkue pelasi kuin hurmiossa yleisön antaessa tukea suosikeilleen ja Pöytyä johti jo 5–2. Asetelmat keikahtivat kuitenkin salamana tasalukemiin yhdellä läpilyönnillä. Panokset jäivät toiselle jaksolle, jonka alussa molempien joukkueiden ulkopelit olivat lukkareidensa Lydia Eskolan ja Aino Kestin johdolla valppaita ja juoksut tuntuivat olevan kiven alla. Viimeisen vuoroparin aluksi Lippo nykäisi itsensä 1–2-johtoasemaan. Pöytyä ei antanut periksi, vaan hyökkäsi takaa-ajoon ja se kantoi hedelmää. Sisäpelissä neljä juoksua lyöneen Essi Ilmasen tarkalla näpillä ottelussa kolme tuotua juoksua kerännyt Sanni Kyläpekka kiisi kotiin kuin tuulispää. Kumilan hornankattila yltyi huutomyrskyyn, kun Maria Sveholmin kylmänviileällä saumalyönnillä Emilia Helminen porhalsi juoksun kotiin ja Pöytyä punnersi voittoon jaksoin 1–0 (5–5, 3–2).
Toinen osaottelu pelattiin Oulussa sunnuntaina. Pelin alussa Lippo oli vahvoilla ja repäisi itsensä reilulle karkumatkalle. Oulaiset nakuttivat avausvuorossa taululle lukemiksi 5–1. Juoksuista muutama syntyi Pöytyän harhaheittojen turvin. Punavalkoisten ulkopeli oli muutenkin alussa epävarmaa. Pöytyäläiset rynnivät ensimmäisen jakson lopulla vielä voittotaisteluun, mutta kiri jäi lopulta yhden juoksun verran vajaaksi.
Pelinjohtaja Mäkelä antoi arvoa joukkueen tasonnostolle päätösfinaalin sisällä.
–Meiltä oli tosi heikko ja hermostunut alku varsinkin ulkopelissä, en tiedä oliko se jännitystä vai muuten huonoa valmistautumista. Saimme ensimmäisen jakson lopulla pelistä kiinni ja toinen jakso olikin jo aika rallattelua. Olimme sen heikon alun jälkeen selvästi parempia, pelinjohtaja tuumi.
Tauolta kentälle saapui Pöytyä, joka hallitsi kenttätapahtumia lähes mielin määrin. Joukkueen ulkopeli oli timantinkovalla tasolla, sillä Lippo sai rakennettua jakson ensimmäisen kolmostilanteensa vasta viimeisessä vuorossa. Pöytyän sisäpelin ketsuppipullo räjähti auki heti ensimmäisellä lyönnillä, kun Kyläpekka pommitti pallon takakentältä läpi ja kiersi kunnarin tyhjään kenttään. Tämän jälkeen Pöytyän koneisto ei enää pysähtynyt. Punavalkoiset myllyttivät avausvuoroon vielä kolme täysosumaa monipuolisella pelillä. Toisessa vuorossa Pöytyä teki neljä juoksua lisää, huippuhetki oli Ilmasen kunnari. Lyöntimylly hurjasteli lopulta toisella jaksolla kympin täyteen.
Sunnuntain tehopelaajia ennen supervuoroa olivat kunnarin lisäksi kuusi tavallista juoksua tuonut Kyläpekka, kunnarin ja neljä juoksua lyönyt sekä kaksi tuonut Ilmanen, neljä juoksua tykittänyt Elli Timonen, sekä kaksi kertaa kotiin pinkonut Siiri Riitamaa. Supervuorossa Lippo pääsi vielä 1–0-johtoon, mutta Pöytyä jatkoi lyöntivuorollaan siitä, mihin toisella jaksolla jäi. Tasoitus näki päivänvalon, kun Pinja Rouhiaisen lyönti kotiutti Riitamaan. Ratkaisun avaimet ojennettiin Ilmaselle, joka kiitti ja täräytti pallon kolmoskopparin eteen kapteeni Sanni Männistön kiiruhtaessa kauden viimeisen juoksun kotiin, joka sinetöi Pöytyän paluun pääsarjaan jaksoin 1–2 (7–6, 1–10, 1–2).
Jere Hellsten