ORIPÄÄ. Škoda Octavia Super näyttää äkkiseltään katsottuna yrmyltä pienoisamerikanraudalta, mutta toisin kuin jenkkilaivoissa, ylimääräistä tilaa Octaviassa ei juuri ole.
Lähes ensitöikseen Jari Hamppula joutui siirtämään etupenkin kiinnityskiskoja taaksepäin. Aiemmin rattivaihde tökkäsi polveen, kun parimetrinen mies yritti saada pakkia päälle.
Hamppula on ehostanut lapsuudenkaveriltaan ostamaansa Octaviaa viimeisen vuoden aikana korjaamalla etupään ja pohjan ruostevauriot sekä käymällä läpi vesipumpun, jarrut ja kytkimen. Autoa tarkastellessaan hän on huomannut siitä kekseliäitä yksityiskohtia.
Käytännön hyötyä on ainakin sisältä avattavasta takaluukusta, ilman tukikeppiä pystyssä pysyvästä konepellistä ja Škodan jo 1933 esittelemästä pyörien erillisjousituksesta.
Kokonaisuutta Hamppula pitää ristiriitaisena: tietynlaisesta edistyksellisyydestä huolimatta Octaviassa on itäautojen karkeutta.
Tekniikasta tykättiin, politiikasta ei
Tšekkoslovakialainen insinööri Vladimír Matouš suunnitteli Škoda Octavian viimeisinä töinään, ennen kuin hän jäi eläkkeelle 1959. Matouš tuli tunnetuksi kehittäessään 1930-luvulla kevyttä kansanautoa, Škoda Popularia, jolla oli keskeinen rooli Tšekkoslovakian autoistumisessa.
Syvennytäänpä hetkeksi Octavian ulkonäköön. Takaluukun reunoilla on siivet kuin Cadillacissa konsanaan. Ne tosin ovat melko vaatimattomat ja ruuveilla kiinnitetyt.
Siivet muistuttavat mielenkiintoisesta episodista, kun tšekkoslovakialaiset ponnistelivat todenteolla Yhdysvaltain automarkkinoille ja osin onnistuivatkin. Amerikkalaislehti Popular Science innostui kehumaan Octaviaa kiitellen ajo-ominaisuuksia, vaihdelaatikon toimintaa sekä kohtuullista kulutusta.
Muun muassa Fiatia, Simcaa, Wartburgia ja Škodaa Los Angelesissa myynyt Witkin sai niin ikään hyvää palautetta tšekkiautoista, mutta samalla sille tuli vihapostia kommunistien suosimisesta.
Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton suhteiden jäätyminen 1960-luvun alussa kiristi mielipideilmastoa entisestään. Vuonna 1957 alkanut Škodien maahantuonti Yhdysvaltoihin lopetettiin 1967.
Ikäisekseen pirteä peli
Oripään Shellin yrittäjänä työskentelevä Jari Hamppula on huomannut Octavian herättävän monissa vastaantulijoissa lämpimiä muistoja. Se kun oli hetken aikaa yleisimpiä perheautoja Suomessa.
Škodan mainetta pönkitti ralliautoilija Esko Keinänen voittamalla vuoden 1961 Monte Carlossa Octavia TS:llä oman luokkansa ja ajamalla yleiskilpailussa kuudenneksi. Seuraavan vuoden Monte Carlossa Keinänen otti Octavialla luokkansa kärikipaikan toistamiseen.
Myös Hamppula kehuu Octavian ajo-ominaisuuksia. Tšekkipirssi kulkee ikäisekseen vakaasti ja yhtä pirteästi kuin Hamppulan kuutisen vuotta sitten kovalla työllä entisöimä Ford Cortina -65.
– Octavian kaasutinta täytyy ajojen välillä availla. Jostain syystä sinne kertyy roskia, eikä moottori tahdo käydä tyhjäkäyntiä ilman ryyppyä, Hamppula kertoo.
Oripäähän päätynyt Octavia on entisöity 1989. Erityisen hienoina Hamppula pitää sen penkkejä sekä sisäverhousta.
Ne ovat tiettävästi alkuperäiset ja silti hyvässä kunnossa. Ainoastaan kuljettajan selkänojassa on pientä kulumaa. Hamppula toivoo muidenkin osien kestävän, sillä varaosien saanti Suomesta on osoittautunut vaikeaksi.
Octavia
Tšekkoslovakialainen autonvalmistaja AZNP valmisti ensimmäisen sukupolven Škoda Octaviaa Mladá Boleslavin tehtaalla vuosina 1959–1971
Octavia on toisen maailmansodan jälkeen kansallistetun Škodan kahdeksas automalli
Octavia tarkoittaa lukusanaa kahdeksan
Vuonna 1996 ryhdyttiin valmistamaan toisen sukupolven Škoda Octaviaa
