AURA. Kun Turun Lentokerho oli nelisen vuotta sitten viemässä romutukseen Oripään lentokentän laidalle jämähtänyttä Fordson Super Majoria, kerhoon kuuluvalle Ismo Vairiselle iski nostalgian kaipuu. Hän osti kauttaaltaan ruostuneen ja umpijumissa olleen traktorin, kunnosti, hiekkapuhalsi ja maalasi sen.
– Oli siinä parin viikon työsarka. Minulla on sellainen tapa, että kun töistä tulee vapaata, saatan tehdä entisöintihommia yhtä soittoa niin pitkään kuin suinkin mahdollista, Vairinen sanoo.
Major on melkein samanlainen peli, jollaisella Vairinen ryhtyi tekemään louhinta- ja maanrakennusurakoita vuonna 1978. Perusmallin Majorin perässä oli tuolloin Hydor K13 -kompressori, joka antoi paineilmaa Tampellan poravasaralle. 67-vuotta täyttänyt Vairinen tekee edelleen samoja töitä, moderneilla laitteilla toki.
Moni muukin suomalainen urakoitsija muistelee Fordsonia kaihoten lähinnä sen luotettavuuden vuoksi. Fordsonin markkinaosuus oli Suomessa 90 prosentin luokkaa, kunnes merkki muutettiin vuonna 1965 Fordiksi ja Massey-Ferguson sekä Valmet rynnistivät myyntitilastojen kärkeen.
Superissa on hienouksia
Ismo Vairisen vuosimallin 1962 Fordson Super Major oli alkujaan Ilmailulaitoksen huoltotraktori. Valtion laitos oli ostanut parasta mitä rahalla sai. Super-mallissa on perälukko ja kyntämistä helpottava painonsiirtoautomatiikka.
– Systeemi nostaa auran ylös, jos kivi sattuu tielle. Lisäksi aura voidaan panna uimaan tietyssä syvyydessä, Vairinen selittää.
Hänen traktorissaan on tuiki harvinainen, tehtaalla asennettu ohjaustehostin. Maatalouskäytössä olleet Majorit varustettiin ohjaustehostimella yleensä vasta jälkeenpäin, mikä oli traktorin ostajan kannalta edullisempi vaihtoehto.
Fordson Super Majorin osia on edelleen Isojoen Konehalli Oy:n valikoimissa. Sieltä Vairinen on ostanut muun muassa uuden virtalukon ja peilin varsineen.
Vairinen pitää siitä, että työkone tai ajoneuvo nostaa mieliin tarinoita. Siksi Fordson Super Majorin vaihdekeppien päitä koristavat golfpallot.
– Olin aikanaan avoporakoneen kanssa töissä golfkentän vieressä, ja se harmitti golffareita. He yrittivät lyödä minua palloilla, mutta eivät osuneet. Keräsin pallot ja panin taskuuni. Nyt hyödynsin ne kunnostusprojektissa.
Traktorinsa varusteiksi Vairinen on hankkinut Hydorin kompressorin ja Tampellan poravasaran.
Itä ja länsi kohtaavat tallissa
Taivassalosta kotoisin oleva Ismo Vairinen sanoo tekniikkakärpäsen pureman vaivanneen häntä lapsesta saakka. Niinpä miehen pihaan tulee tämän tästä uusia kulkupelejä ja joskus vanhoja lähtee. Esimerkiksi pyhäautoksi kutsumaansa Chevrolet Suburbania Vairinen kaavailee pitävänsä, kunnes se saavuttaa ensi vuonna museoajoneuvolta vaadittavaan 30 vuoden iän.
Vastapainoa Chevroletille tarjoaa 1958-mallinen GAZ M21 Volga. Muuan suomalaislääkäri osti sen Virosta ja teetätti siellä myös entisöinnin. Suomessa Volga museokatsastettiin ja hyväksyttiin ehdollisesti. Katsastusinsinööri antoi huomautuksen penkkien verhoilumateriaalista, joka ei ole alkuperäistä.
– Meillä Taivassalossa oli Kurkilahden Kostilla taksi-Volga, mutta muilla oli Mersuja. Saaristossa ei innostuttu itäautoista yhtä paljon kuin muualla, Vairinen muistelee.
Chevroletin ajo-ominaisuuksia hän kehuu erinomaisen miellyttäviksi ja Volga edustaa toista ääripäätä.
– Kyllä Volgalla nyt jo ajaa, kun vaihdoin neuvostoliittolaiset renkaat länsimaisiin. Ohjaus on herkempi kuin nykyautoissa ja kapean raidevälinsä vuoksi Volga pyrkii jatkuvasti hakemaan jommankumman uran ja meno on sen mukaista, Vairinen kuvailee.
Seuraavana vuorossa pari traktoria
Mitä menopelejä haluaisit vielä saada?
– GAZ Tšaika olisi hieno, mutta siitä saa maksaa 40 000 euroa, Ismo Vairinen vastaa.
Hänen pihakuusensa alla, pressun suojaamana odottaa henkilöautoprojekti, 1963-mallinen Ford Taunus.
Taunusta miellyttävämpää ajettavaa Vairisen on vaikea kuvitella. Siinä kun on leveä sohvapenkki ja rattivaihde. Huolitellun kokonaisuuden kruunaavat ovaalin malliset etulamput. Taunuksen laitto on alkanut lattian hitsauksella, mutta auton valmistuminen ajokuntoiseksi on monen mutkan takana.
Seuraavana välipalanaan Vairinen aikoo kunnostaa kaksi vuoden 1955 David Brown -traktoria.
– Toisin kuin autoissa, karkeissa työkoneissa lähes kaikkiin osiin pääsee helposti käsiksi, hän sanoo ja arvelee Brownien olevan korkeintaan muutaman sadan tunnin projekteja.
