Jännittävät eduskuntavaalit on vaalittu, mutta kohta koittaa uuden koitoksen aika. Tasavaltaan äänestetään jo tammikuussa uutta presidenttiä. Niinistön Salen ei perustuslain mukaan enää sovi pressana jatkaa, vaikka suosio lie samaa luokkaa kuin Kekkosella parhaimmillaan.
Mikään puolue ei ole kaukaa viisaasti vielä ryhtynyt omaa ehdokastaan julkistamaan, mutta mielipidemittauksissa testataan tämän tästä kuumimpien kandidaattien kannatusta.
Turhan aikaisin ei kannatakaan mihinkään henkilövaaliin olla tyrkyllä. Sinnikkyyden perikuva Väyrysen Pate ei vain ole tätä totuutta tahtonut omaksua. Pyrkimystä pitää olla, muttei se saa olla liian ilmeistä.
Tavallisesti presidentiksi on vartuttu vastuullisten ministeritehtävien, Suomen Pankin johtajuuden tai YK:n rauhanvälittäjän hommien kautta. Vähintään kohtalaisesti ovat kaikki virkaan valitut luottamukseen vastanneet. Siitä on hyvä jatkaa.
Ennen uutta presidenttiä valtakuntaan pitää kuitenkin saada uusi hallitus. Vanhaa sanontaa lievästi mukaillen: ”Jos ei hallitusta helluntaina, niin ei koko kesänä”.
Noh. Ei saa olla liian jyrkkä. Voihan se vähän helluntain yli tai allekin mennä, sanovat asioista tavallisesti perillä olevat lähteet.
Eduskuntavaalien tuloksissa koettiin tällä kertaa tavallisuudesta poikkeava tilanne, sillä läheskään kaikki puolueet eivät edes omasta mielestään voittaneet.
Yleensä jotkut lisäävät kiistatta kannatustaan ja saavat lisäpaikkoja eduskuntaan. Toiset ottavat jämerän torjuntavoiton raskaasta hallitusvastuusta huolimatta, ja kolmannet antavat kunnon rökityksen gallupeille. Myönteisellä asenteella kohti tulevaisuuden koettelemuksia.
Nyt ei käynytkään ihan niin. Tosin kaikki ryhmittymät eivät taiston tuoksinassa alun alkaenkaan luvanneet pyrkiä kaikkien kanssa samaan hallitukseen. Hyvä kuitenkin, että kaikki puolueet mahtuvat eri näkemyksistään huolimatta samaan Eduskuntataloon. Kansakuntaa voi palvella ansiokkaasti myös oppositiossa, ketkä sinne sitten lopulta päätyvätkin.
Tuleva hallitus ja eduskunta joutuvat hallituspohjasta riippumatta tekemään jonkinasteista sopeutusta, koska valtion menot ovat alati tuloja suuremmat.
Ainakin maanteiden kunnossapidon osalta sopeutukset on jo aloitettu, kuinkas muuten. Päällystysmäärärahat ovat pienimmät vuosikymmeniin. Epäillä sopii, että niukkaslinja jatkuu. Korjausvelka paisuu, kuopat syvenevät.
Tiestön rappio ei ole aivan tuore ilmiö. Kansantaiteilija Irwin Goodman tulkitsi räväkästi jo 1980-luvulla, kuinka ”Me kaikki kiitämme TeeVeeÄllää”. Monilla saattaa silti olla Tie- ja Vesirakennuslaitosta ja sen lapiomiehiä ikävä näinä kuoppaisina aikoina.
Jorma Kaarto
toimittaja evp.
jtkaarto@gmail.com