Yhteiskunnat kehittyvät usein kriisien kautta. Näin näyttää olevan myös energiantuotannon suhteen. Kun vanha tapa tuottaa energiaa keskitetysti suurissa laitoksissa – vieläpä usein fossiilista polttoainetta käyttävissä – ei tunnu enää toimivan, katseet kääntyvät hajautettuun energiantuotantomalliin. Suuntaus on hyvä. Hajautettu energiantuotanto ei ole niin haavoittuva kuin keskitetty. Hyödyt ja haitatkin jakaantuvat tasaisemmin.
Varsinais-Suomessa on vireillä useita teollisen luokan aurinkovoimaloita, joista yhtä suunnitellaan Pöytyälle. Hanke on kannatettava. Energiaa tarvitaan ja mitä puhtaammin sitä voidaan tuottaa, sen parempi. Aurinkovoima ei myöskään tuota meluhaittoja niin kuin tuulivoima. Maisemahaitta on sitten katsojasta kiinni. Joku katselisi varmasti mieluummin vehnäpeltoa kuin aurinkovoimalaa, mutta joku saattaa ajatella toisinkin päin.
Kaikessa energiantuotannossa on myös ongelmia. Aurinkovoimassa ne liittyvät esimerkiksi materiaalien tuotantoon. Ilman Kiinan myötävaikutusta ja materiaaleja ei mittava siirtymä kohti teollisen tuotannon aurinkovoimaa onnistu.
Yksi tarkkailtava asia on, millä ehdoilla maanomistajat vuokraavat maita aurinkovoimaloiden käyttöön. Vuokra-ajat ovat luonnollisesti vuosikymmenien pituisia ja oikean vuokratason löytäminen ja sen määrittäminen, mihin vuokran taso sidotaan, on haasteellinen tehtävä. Kokonaisuutena aurinkovoiman yleistyminen on maaseudulle hyvä asia ja siihen on järkevä suhtautua kaavoituksessa ja luvituksessa myönteisesti.