Hyvinvointialueiden ja kuntien työnjakoon jäi harmaa alue, kun sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyivät hyvinvointialueiden hoidettaviksi, mutta vastuu terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä jäi kunnille. Käytännössä kyse on ennaltaehkäisevästä työstä. Siis siitä, mitä voidaan tehdä, jotta mahdollisimman harva tarvitsisi sosiaali- ja terveyspalveluja.
Kyse on erittäin tärkeästä, mutta vaikeasti mitattavasta tehtävästä. Jos kunta järjestää vaikkapa aktiivisesti erilaisia liikuntamuotoja kuntalaisille, se edistää varmasti kuntalaisten hyvinvointia, mutta kuinka paljon?
Mittaamiseen kehitetty hyte-kerroin yrittää saada asiasta selvää, mutta helppoa se ei ole. Kertoimessa on mukana muun muassa koulupudokkaitten määrä ja kouluterveyskyselyjen tulokset.
Vanhastaan tiedetään, että kyselytutkimuksissa on paljon tuloksia vääristäviä tekijöitä ja esimerkiksi koulupudokkaitten määrä on sidoksissa asioihin, joihin kunta ei voi vaikuttaa kuten tulotasoon. Voi esimerkiksi kuvitella, että hyvin toimeentulevien Kauniaisissa hyte-kerroin on kohdallaan, vaikka kunta ei tekisi aktiivisesti paljoakaan.
Mittaamisen vaikeudesta huolimatta kuntien kannattaa ottaa hyvinvoinnin edistäminen vakavasti. Kuntien etu on, että ihmiset voivat hyvin eivätkä huonosti näyttipä hyte-kerroin mitä tahansa.
Kunnat ovat ahkerasti palkanneet hyvinvointikoordinaattoreita. Näyttääkin siltä, että työnjako aiheutti kunnille uuden rekrytointitarpeen samalla kun verotulot puolittuivat.