Meneillään oleva yhteishaku on monelle perusteellisen mietinnän paikka. Ammatinvalinnassa pitäisi ottaa huomioon niin oma kiinnostus, lahjakkuus kuin tuleva työtilannekin – ja paljon muuta. Opiskeltavan alan pitäisi olla sellainen, että työtä jaksaa ja haluaa tehdä vuosia jos ei vuosikymmeniä.
Ammatinvaihto on yleisempää kuin ennen ja polkuja ammatista toiseen on enemmän, mutta helppoa ei alanvaihto aikuisena edelleenkään ole. Siitä pitävät huolen jo pelkästään taloudelliset seikat.
Suomessa on samaan aikaan työvoimapula ja paljon työttömiä. Kyse on pitkälti kohtaanto-ongelmasta. Työpaikat ja työttömät ovat eri alueilla. Toinen ongelma on, että työelämässä on kysyntää toisenlaiselle osaamiselle kuin mitä työttömällä on tarjota. Siksi joustavien koulutuspolkujen kehittäminen on ensiarvoisen tärkeää.
Työpaikan vaihtamisen pitäisi olla mahdollisimman helppoa myös silloin, kun työelämässä oleva halajaa uusille urille. Vaikka pitkissä työurissa saman työnantajan palveluksessa on puolensa, työelämän dynamiikan vuoksi olisi hyvä, että työpaikan vaihto onnistuu, kun sellaiseen on haluja.
Suomalaisessa työelämässä on paljon kehitettävää. Työkyvyttömyyseläkkeiden suuri määrä kertoo siitä, ettei ongelmakohtiin ole löydetty ratkaisua. Työelämää on kuitenkin kehitettävä jatkuvasti, sillä työssään hyvin viihtyvä työntekijä tai yrittäjä on kansantalouden tukipilari. Muistaa sopii sekin, että mieluisa työ on yksilölle suuri hyvinvoinnin lähde.