PÖYTYÄ. Pöytyän Urheilijoiden naisten pesäpallojoukkue teki edelliskaudella melkoisen uroteon noustessaan naisten Superpesis-sarjaan. Ensimmäinen kausi korkeimmalla sarjatasolla päättyi kuitenkin paluuseen sarjatasoa alemmas, mutta kullanarvoista kokemusta rikkaampana.
–Kausi oli opettavainen ja hyvä kokemus huipputasolla pelaamisesta. Saatiin hyvää oppia siitä, mitä pesis ihan huipulla on. Paljon tehtiin asioita hyvin ja oikein, mutta paljon jäi myös parannettavaa, kertoo joukkueen valmentaja Aleksi Mäkelä.
Joukkueessa vallitsee nyt selvästi sellainen henki, että viime kauden kokemus Superpesiksestä ei jää viimeiseksi. Sen on myös Mäkelä itse jo havainnut joukkueestaan.
–Joukkueen selvä tavoite on nousta takaisin Superpesikseen. Toki tavoitteita talvikauteen, pelaamiseen ja joukkueen toimintaan liittyen on sekä henkilökohtaisella tasolla että joukkueella. Meillä on nyt todella nuori ja kehittymiskelpoinen joukkue, jonka pitäisi olla yksi sarjansa tulevan kauden kärkijoukkueista, Mäkelä sano.
On myös kuitenkin muistettava, että noin puolet tämän kauden pelaajista tuli uusina joukkueeseen, koska pari pelaajaa lopetti, ja muutama siirtyi luonnollisena jatkumona muihin superpesisseuroihin.
Talviharjoittelulla tuloksiin
Vaikka pesäpalloa pelataan myös talvella, on se selvästi kesälaji. Niinpä pohja kesäkauden peleihin rakennetaan niin yksilötasolla kuin joukkueenkin osalta talvella. Pöytyän Urheilijoiden naisjoukkueellakin on varsin johdonmukaisesti rakennettu ja tiivis harjoitusohjelma talvikuukausien ajalle.
–Syksyllä aloitettiin lokakuun alussa peruskunnon rakentamisella. Ja siitä eteenpäin on menty fysiikkapuolella noin 6 viikon jaksoissa eri tavoitteilla ja ohjelmilla. Lajipuolella keskityttiin syksyllä paljon perussuorituksiin ja tekniikoihin, kevättä kohti siirrytään enemmän joukkueen pelin rakentamiseen, Mäkelä kertoo harjoitusten sisällöstä.
Talviharjoittelu sitoo pelaajia lajin pariin erittäin intensiivisesti, sillä harjoitusohjelma on varsin tiivis. Se kertoo omalta osaltaan myös siitä, että pöytyäläinen pesäpallo halutaan palauttaa korkeimmalle sarjatasolle.
–Yhteisiä lajiharjoituksia on neljä viikossa. Harjoituksia on POP Areenalla ja Elisenvaaran koululla. Lisäksi noin kerran viikossa käydään Euran uudessa kuplahallissa, missä päästään tekemään enemmän pelinomaisia harjoituksia. Lajiharjoitusten lisäksi pelaajilla on omia fysiikkaharjoituksia noin kolme kertaa viikossa. Muutaman viikon välein kokoonnumme lisäksi leiriviikonloppuihin Pöytyälle. Niissä treenaamme ja palaveeraamme vielä vähän lisää. Eli aika paljon harjoitellaan, Aleksi Mäkelä summaa.
Pelin taktinen puoli kiehtoo
Pesäpallo on Lauri ”Tahko” Pihkalan 1900-luvun alkupuolella kehittämä peli. Se nousi nopeasti suureen suosioon jo 1920- ja 1930- luvuilla. Joukkuepelin kiehtovuus ja mukaan liitetty taktinen oivaltaminen ovat ehkä juuri ne avaintekijät, joilla lajin suosio selittyy.
–Kyllä suurin vaikutus lajin kiinnostavuudelle on juuri joukkuehenki. Ja lisäksi lajissa pystyy vielä henkilökohtaisesti kehittymään koko ajan sekä haastamaan itsensä, sanoo sisävuorossa kotiuttajan roolissa toimiva Essi Ilmanen.
18 vuotta pesäpalloa harrastanut Essi Ilmanen siis hyppää lyöntivuoroon yleensä silloin, kun pesät ovat täynnä ja hän pyrkii kotiutukseen. Lydia Eskola puolestaan toimii ulkovuorossa lukkarina, ja on siten varsin näkyvässä roolissa joukkueessaan.
–Pesäpallo on erittäin monipuolinen laji ja sen taktinen puoli kiehtoo kovasti. Minulle on tämä lukkarin rooli tullut ajan myötä. Koen sen erittäin mielekkääksi, enkä vaihtaisi sitä kyllä mihinkään muuhun, Lydia Eskola kertoo.
Tulevan kauden tavoitteesta Essillä ja Lydialla on selkeä, yhteinen näkemys.
–Paluu pääsarjaan!
Juha Lahti