Valtio kerää tieliikenteestä vuosittain noin kahdeksan miljardia erilaisia veroja. Suurin yksittäinen verolaji on polttoaineiden valmistevero. Lisäksi on autovero, ajoneuvovero, vakuutusmaksuveroja ja arvonlisäveroja. Teiden kunnossapitoon tästä käytetään noin miljardi eli kahdeksasosa.
Käytännössä autoilijat maksavat siis suuren määrän valtion muita menoja. Suhde ei ole kohdallaan. Olisi kohtuullisempaa, että kaikkien käyttämiin palveluihin kerättäisiin enemmän varoja veroilla, joita kaikki joutuvat maksamaan, esimerkiksi arvonlisäverolla.
Vähintä mitä voi odottaa on, että valtaisalla veronkeruulla saataisiin edes kohtuulliset tiet. Nyt näin ei ole. Valtion lypsylehmät köröttelevät kärrypoluilla. Suomen tieverkko rapistuu eikä kunnossapitoon ole riittävästi varoja. Teiden kunnossapitovelka on noin kolme miljardia euroa.
Huonoja teitä ei voi perustella ilmastosyillä. Raskaasti verotettu autoilu on niin kallista, ettei turhia kilometrejä ajeta. Ei ainakaan maaseudun haja-asutusalueilla, missä ei joukkoliikenteen varassa pysty elämään. Maaseudun elinvoiman kannalta teiden kunto on keskeinen elinvoimatekijä. Kyse on luonnollisesti myös turvallisuudesta.
Auranmaata halkovat kymppi- ja ysitie ovat molemmat perusparannuksen tarpeessa. Ysitielle on olemassa suunnitelmiakin, muun muassa leveäkaistatien nelikaistaistaminen. Suunnitelmat on tehty peräti kahteen kertaan, sillä ensimmäiset ehtivät rakentamiseen varattujen varojen puuttuessa vanheta. Mitenkähän käy nykyisten suunnitelmien?