Auranmaalla, Suomen hallituksessa ja lukemattomissa kotitalouksissa mietitään parhaillaan samaa asiaa: mitä tehdä törkeän kalliille sähkölle. Poliittinen paine kohtuuttomien sähkölaskujen kohtuullistamiseksi on suuri – ovathan vaalitkin lähellä. Ongelmaa mutkistaa se, että sähköstä on oikeasti pulaa. Jos hintaa kohtuullistetaan, voi käydä niin, että motivaatio sähkön säästämiseksi vähenee ja sähköä joudutaan säännöstelemään.
Pitää kuitenkin muistaa, että esillä ollut kahdenkymmenen sentin hintakatto on edelleen suolainen hinta verrattuna siihen, mitä sähkö maksoi ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Suomalaiset ovat myös sisäistäneet hyvin sen, että sähkön säästäminen on nyt tärkeää riippumatta siitä, paljonko siitä itse joutuu maksamaan. Tämä näkyy muun muassa siinä, että sähkön kulutus on vähentynyt myös niillä alueilla, missä kunnan oma yhtiö myy sähköä edullisesti.
Nopeita toimia tarvitaan, jotta vältytään täysin kohtuuttomilta tilanteilta. Vielä tärkeämpää olisi tunnustaa se tosiasia, että eurooppalainen sähkömarkkina ei toimi. Siinä on paljonkin ongelmia, mutta perusongelma on, että markkina on eurooppalainen, mutta energiaa koskevat päätökset kansallisia. Varsinkin Saksassa näyttää olevan hyvin vaikea tunnustaa sitä tosiasiaa, että säästämisen lisäksi energiaa on välttämätöntä myös kuluttaa. Tämä näkyy muun muassa siinä, että Saksa pitää tiukasti kiinni päätöksestään luopua ydinvoimasta, vaikka se ei voi enää nojata halpaan kaasuun.