AURANMAA. Sähköautojen soveltuvuutta maaseutukyyteihin on arvuuteltu pitkään ja nyt aiheesta alkaa olla käytännön kokemusta Auranmaallakin. Mellilässä asuva taksiautoilija Jarkko Kauti tuumaa, ettei hän vaihtaisi täyssähköistä Volkswagen ID.4:ää vastaavan kokoiseen dieselautoon.
Volkkarinsa ajo-ominaisuuksia Kauti kehuu vuolaasti: voimansiirrossa ei ole viiveitä ja kiihtyvyys on omaa luokkaansa. Omat jekkunsa sähköllä ajamisessa toki on, mutta ne ovat helposti opittavissa.
Valmistaja lupaa ID.4:n kantamaksi 400 kilometriä maantieajoa. Kauti sanoo sen pitävän kesäkelillä paikkansa ja mäkisessä taajamassa pääsee pidemmällekin, kuuleman mukaan jopa 600 kilometriä. Jarrutettaessa sähkömoottori lataa akustoa ja niin tapahtuu myös lasketeltaessa alamäkeen.
– Toisin kuin polttomoottorilla, maantieajo ei ole sähköautolla taloudellisinta mahdollista kyytiä, Kauti sanoo.
Maantieajossa nopeus vaikuttaa huomattavasti virrankulutukseen. Se pysyy hyvinkin maltillisena, kun vauhdin malttaa pitää 80–90 km/h välillä.
Koviin talvipakkasiin sähköauto reagoi Kautin kokemusten mukaan samalla tavalla kuin kännykkä – eli akku hiipuu tavallista nopeammin.
– Viime talvena oli 15 asteen pakkaskeli ja minulla oli kyyti Turusta Koskelle. Asiakkaan aikataulu muuttui yllättäen, enkä ehtinyt lataamaan autoa Turussa, mutta kantamaa oli jäljellä 160 kilometriä ja ajattelin sen riittävän 60 kilometrin ajoon. Tarvasjoen suoralla akkuhälytys plimputteli ja perillä kantamaa oli jäljellä enää 30 kilometriä, Kauti kertoo.
Hän kumoaa luulot, että sähköautossa täytyisi kärsiä kylmästä. Nokkapellin alla on ilmalämpöpumppu, joka on osoittautunut tehokkaammaksi lämmittimeksi kuin uudehko Webasto.
Akku täyteen yöllä
Autoaan Kauti lataa kotipihalleen pystytetystä latausasemasta ja tarvittaessa virtaa saa kesken työpäivänkin. Suuri osa kyydeistä suuntautuu Turkuun Tyksiin, jonka lähellä on pikalatausasemia. Niitä tuli hiljattain myös Loimaan Citymarketin parkkipaikalle.
– Pikalatausasema lataa tunnissa parhaimmillaan noin 200 kilometriä kantamaa. Kotiasemalla saan korkeintaan noin 50 kilometriä tunnissa. Myös akkujen lämpötila vaikuttaa latausnopeuteen, Kauti selittää.
Edullisimmillaan Kautin Volkkarin sähkökulut ovat noin kolme euroa sataa kilometriä kohden. Dieselauto kuluttaa samalla matkalla vähintään 5–6 litraa, mikä tarkoittaa vajaan 14 euron polttoainekustannusta.
Kuluja ynnättäessä on hyvä huomioida sekin, että 2 500 kiloa painavan sähkökiesin renkaat ovat kalliimmat kuin polttomoottoriautoissa. Ero renkaissa ei kuitenkaan ole niin suuri, että se vaikuttaisi merkittävästi sähköauton kannattavuuteen.
– Sähköllä ajaminen on taksiyrittäjälle oikeastaan ainut tapa saada nykyään voita leivän päälle, Kauti summaa ja toteaa, että maaseututaksien kannalta kaikkein tärkeimpiä ovat ihmiset, jotka tilaavat paikallisten yrittäjien kyytejä.
12-volttistakin tarvitaan
Palataanpa vielä tekniikkaan, onko ollut vikoja?
Kauti kertoo joutuneensa soittamaan kerran hinausauton, kun 12 voltin akku tuli tiensä päähän. Se ruokkii auton käyttölaitteita, kuten ovien lukkoja.
– Edelleen siis tarvitaan perinteistä akkua, vaikka auton pohja on akkuja täynnä, Kauti naurahtaa.
Vieläkin oudommalta kuulostava toimenpide oli sähköjärjestelmän ilmaus. Nimikkeestä huolimatta johdoista ei imetty ilmaa, vaan kyseessä oli tiettävästi sähköjärjestelmää jäähdyttävän järjestelmän huolto.
Sähkövolkkarin lisäksi Kautilla on kaksi esteetöntä autoa. Niiden korvaaminen sähkökalustolla kutkuttelee yrittäjän mieltä, mutta se ei vaikuta vielä realistiselta. Volkswagenin ID. Buzz -tila-auton toimitusajat ovat pitkiä ja pyörätuolin mahtuminen sellaisen kyytiin on Kautille arvoitus.
Katso www.avl.fi, kuka on viikon henkilö!
