AURA. Auran seurakuntatalossa pidettiin perjantaina kutsunnat vuonna 2004 syntyneille miehille. Porin prikaatin, Lounais-Suomen aluetoimiston majuri Miikka Sävelkoski kertoi auralaisia nuorukaisia olevan tänä vuonna 30. Palvelukseen heidän on määrä astua tammi-heinäkuun aikana vuonna 2024.
Lopullisen päätöksensä joko palvelukseen tai siviilipalvelukseen astumisesta nuoret tekivät päivän aikana pidetyn kutsuntalautakunnan keskusteluissa. Myös tulevasta palveluspaikasta sai esittää toiveensa.
Sävelkoski uskoi suurimman osan auralaisista menevän Säkylän varuskuntaan.
–Eilisissä kutsunnoissa Pöytyällä kaikki valitsivat palveluspaikakseen Säkylän.
Maailmanpoliittinen tilanne ja Ukrainan sota eivät ole ainakaan toistaiseksi näkyneet Sävelkosken mukaan kutsunnan saaneissa nuorissa tai varusmiehissä.
–Meille ei ole tullut erityisiä kysymyksiä aiheesta. Uskon, että tämän päivän nuoret ovat niin valveutuneita, että he ovat tilanteen tasalla muutenkin.
Suomen Natoon liittyminenkään ei vaikuta varusmiehiin muuten kuin satunnaisilla yhteisharjoituksilla.
–Esimerkiksi Säkylässä oli viime kesänä yhteisammuntaharjoitukset brittiläisten ja amerikkalaisten kanssa.
Lyhin palvelusaika on nykyään 165 vuorokautta. Seuraavaksi pisin on 255 vuorokautta ja johtajakoulutuksen saaneet tai esimerkiksi kuljetustehtävissä olevat palvelevat 347 vuorokautta.
Ei mikään pakollinen paha
Kutsuntoihin saapuneet ystävykset Lauri Perämäki, Juuso Rintala ja Aatu Penttilä pohtivat kuumeisesti ennen kutsuntalautakunnan keskusteluja mahdollista palveluspaikkaansa. Perämäki sanoi, että häntä voisi kiinnostaa myös laivasto Säkylän sijaan. Penttilä oli samoilla linjoilla, vaikka päätös kahden paikan välillä olikin vaikea. Rintala tiesi menevänsä ajohommiin Säkylään.
–Ajattelin, että haen armeijasta linja-autokortin. Nyt ajan parhaillaan yhdistelmäkorttia ammattikoulussa, hän kertoi suunnitelmistaan.
Kolmikkoa kiinnosti myös pidempi palvelusaika, mutta mitään päätöksiä he eivät olleet vielä tehneet. Varusmiespalvelukseen astumista he odottivat hyvillä mielin, eikä Ukrainan sota tai Natoon liittyminen huolettanut heitä.
–Ihan hauska on lähteä, eikä tämä ole mikään pakollinen paha, he tuumivat ja sanoivat odottavansa innolla sitä, että tapaavat uusia ihmisiä.
Myöskään tulevat marssit tai muut ruumiilliset koitokset eivät nuoria miehiä mietityttäneet etukäteen. Teltassa yöpyminenkään ei huolettanut, sillä sitä oli tullut harrastettua jonkun verran muutenkin.
Sen sijaan hiusten lyheneminen oli Rintalan mukaan aiheuttanut pientä harmitusta tyttöystävässä. Samaa sanoi Perämäki, mutta Penttilä ei ollut vielä jutellut asiasta.
–En ole vielä uskaltanut, mutta ehkä sieltä tulee keljuilua, kun pää on ajeltu, hän naureskeli, mutta sanoi hiusten ajelemisen kuuluvan asiaan.
Ruoan laatu ja riittävyys oli ainoa seikka, joka herätti aavistuksen huolta nuorissa miehissä. Rintala oli kuullut, että armeijassa tarjotaan nykyään aika paljon kasvisruokaa. Perämäki ja Penttilä taas olivat kuulleet, etteivät vatsat tulisi aina täyteen.
–Eiköhän me kuitenkin pärjätä siellä, he uskoivat.