Joidenkin uskalikkojen mielestä syksy se vasta mainio vuodenaika onkin kuuman ja kirkkaan kesän jälkeen. No, mikäs siinä sitten, jos siltä tuntuu. Kaikilla ajoilla ja ilmoilla on puolensa.
Hartaimmille syysfaneille alkusyksyn sää on tuottanut pienen pettymyksen. Syvempi pimeys, tuulisuus, sumuisuus ja kipakammat hallayöt antavat vielä odottaa itseään näillä nurkilla. Vaan eiköhän tuokin odotus jossain kohtaa palkita, jos vuodenkierto yhtään entisellään soljuu.
Eipä aikaakaan, kun tuuli riipii ruskan somasti värjäämät lehdet pitkin tannerta. Tarmokkaat haravapartiot säntäävät pihoille ja patioille tekemään siistiä jälkeä ennen kuin topakka talvi pääsee yllättämään. Se on oikein. Kevääseen asti ei kannata odottaa.
Siinähän tämäkin syksy mennä rytäjää entiseen malliin, jos vanhat syksyt yhtään paikkaansa pitävät. Sen kun pistelee menemään.
Alkusuven tietämillä pistelimme menemään Vaskijärven luonnonpuistossa reilun parinkymmenen kilometrin kierroksen rauhalliseen tahtiin.
Suurta väentungosta ei tarvinnut väistellä. Pari muuta kulkijaa taipaleella tuli vastaan. Pyhän Henrikin tien pyhiinvaeltajatkin taisivat vielä patikoida Nousiaisten tai Mynämäen puolella.
Eläimistä tasaisimpana virtana kipittivät kahdensuuntaisena liikenteenä aina ahkerat muurahaiset. En usko, että ne ovat uhanalaisia. Sama pätee laukonpeuroihin, vaikka niitä näimme puistossa vain pari yksilöä. Hyttysiä vasta vähän olikin, mikä ei ollut isokaan haitta sinänsä.
Yksi vähäpätöinen kyykäärme luikerteli kuumuutta pakoon kanervikkoon. Harmaaturkkinen susi teki erämaasuolla viisaan reittivalinnan ja jolkotteli kiltisti eri suuntaan kuin me yhtä kiltisti pitkospuilla. Vaskijärvellä pesivä kalasääski ei tällä kertaa viitsinyt näyttäytyä.
Korpeen oli rahdattu uusia pitkospuuaineita kiitettävän paljon. Hyvä, että reitistä on aikomus pitää huolta. Vähän se on silti niin, että kun yhden paikan saa kuntoon, niin jo toinen kohta alkaa repsottaa.
Taukopaikan vihkoon olivat ihan ”Kokemäeltä asti” tulleet kulkijat purkaneet harmitustaan, kun reissu ei ihan vastannut erämaisia odotuksia.
Tosi on, että Vaskijärven reitillä kuljetaan välillä talousmetsissä ja metsäteillä. Molempia riittää Kokemäelläkin.
Suotta reitistä on silti kiukutella. Tieltä voi, luonnonpuiston ulkopuolella, poiketa metsään, jos siellä eteneminen tuntuu luonnikkaammalta. Sen kun pistelee menemään, mutta eksyä ei kannata.
toimittaja evp.
Jorma Kaarto
jtkaarto@gmail.com