PÖYTYÄ/Yläne. Kun yläneläiseltä Sirkka-Liisa Peltola-Laineelta kysyy, mikä sai hänet viihtymään Tansaniassa, Afrikassa lähetystyössä 25 vuotta, hän ei osaa antaa yksiselitteistä vastausta. Neljännesvuosisata on kuitenkin kaikilla mittapuilla harvinaisen pitkä rupeama.
–Tuntui, että se vain sopii minulle ja sopeuduin sinne kauhean hyvin. Koin myös tekeväni merkityksellistä työtä, hän pohtii vastauksessaan.
Erityisen tärkeäksi muodostui afrikkalaisille tyypillinen yhteisöllisyys. Peltola-Laine sanookin olleensa paljon mukana paikallisten elämässä, sillä länsimaalaiset otettiin siellä hyvin vastaan. Lounais-Tansaniassa, pienessä Kidugalan kylässä suurimman osan ajasta uskonnonopettajana työskennellyt Peltola-Laine sanoo ihastuneensa myös seudun kauneuteen.
–Vaikka siellä oli köyhää, luonto ja koko alue lumosi.
Kutsumus ja vahva tuki siivitti matkaan
Kansakoulun opettajaksi 1970-luvun alussa valmistunut Sirkka-Liisa Peltola-Laine sanoo Yläneellä vallinneen siihen aikaan voimakas lähetysherätys.
–Yläneen lähetysseura oli hyvin aktiivinen ja innostus tarttui silloin minuunkin.
Lähetystyö tuli ajankohtaiseksi hänen kohdallaan kuitenkin vasta jokunen vuosi myöhemmin. Ensin Peltola-Laine ehti toimia opettajana Puolangalla Kainuussa ja valmistua myös teologian maisteriksi Helsingin yliopistosta.
–Kun valmistuin vuonna 1973, lähdin lähetyskurssille vuotta myöhemmin, hän kertaa.
Matkaan veti paitsi sisäinen kutsu myös entisen lähetystyöntekijän kannustavat sanat.
–Tansanian Kidugalassa pitkään työskennellyt Eeva Uusitalo sanoi minulle, että se on ihan sinun paikkasi.
Myös oman perheen ja seurakunnan tuki olivat korvaamattomia. Peltola-Laine sanookin, että ilman taustavoimia lähteminen olisi ollut hankalaa. Toisaalta sekä opettajan- että teologinkoulutukset tukivat hyvin tulevaa työtä.
Oppilaat olivat innostuneita
Ilmapiiri lähetystyöpaikassa oli Peltola-Laineen mukaan todella hyvä ja oppilaat innokkaita. Kuria ei tarvinnut pitää oikeastaan lainkaan, sillä arvostus koulua kohtaan oli korkealla. Myös opettajat olivat arvostettuja, ja Peltola-Lainettakin alettiin kutsua pitkän uransa aikana kotoisasti Mama Peltolaksi.
–Koulunkäynti nähdään siellä arvokkaana asiana, sillä se on väylä parempaan elämään. Lisäksi koulutetut tukevat muita perheenjäseniä.
Enimmäkseen Peltola-Laine opetti teologiaa raamattukoulussa ja lukiossa, mutta jonkin verran opetusta oli myös ala-asteella.
–Yläasteella ja lukiossa opiskeltiin englanniksi ja ala-asteella suahilin kielellä.
Lähetystyönsä loppuvaiheessa, vuonna 1990 hänet vihittiin papiksi ja viisi vuotta myöhemmin hän siirtyi opettamaan Tansanian keskiosassa sijaitsevaan Tumainin yliopistoon, Iringan kaupunkiin. Suomeen hän palasi lopullisesti vuonna 1999, 55-vuotiaana.
Ibariki Tanzania – Siunaa Tansaniaa -näyttely Yläneen kirjastossa 27.9. asti kirjaston aukioloaikoina. Esillä on esineistöä Tansaniasta sekä Itä-Afrikan alueelta.