Kehitysvammaisille työtoimintaa tarjoava Uunilintu ja Tuisa Oy ovat ryhtyneet yhteistyöhön hienolla tavalla, joka tuntuu hyvältä niin työtoimintaan osallistuvista kehitysvammaisista kuin Tuisan yrittäjästäkin.
Työtoiminnan ja sen tavoitteiden taustalla on isoja linjauksia, kuten YK:n vammaissopimus. Sen mukaan kaikilla pitää olla yhtäläinen oikeus ansaita elantonsa palkkatyöllä. Myös Suomen perustuslaissa todetaan, että jokaisella on oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä.
Linjaukset ja käytäntö eivät kuitenkaan kohtaa. Kehitysvammaliiton mukaan maassamme on noin 30 000 työikäistä kehitysvammaista, joista 500–600 tekee työsuhteista palkkatyötä. Liitto arvioi, että 3 000 kehitysvammaista voisi työllistyä työsuhteiseen palkkatyöhön, jos heille annettaisiin mahdollisuus.
Yli 2 000 kehitysvammaista osallistuu avotyötoimintaan. Avotyöntekijä tekee tavallisia töitä työpaikalla, mutta saa työstään työosuusrahaa, keskimäärin 7 euroa päivässä.
Silloin tällöin mielipidepalstoilla vaaditaan kehitysvammaisilla teetettävää palkatonta työtä lakkautettavaksi. Toiminta ei tokikaan ole hyväksyttävää, jos kehitysvammainen on työpaikalla sosiaalihuollon asiakkaana eikä työntekijänä, vaikka hän työskentelee siinä missä muutkin. Eikä sekään olisi oikein, jos kehitysvammaiset kokoaisivat design-käsitöinä myytäviä luksustuotteita saamatta asianmukaista korvausta.
Uunilintulaiset kertovat kokevansa työn iloa, osallisuutta sekä tarpeellisuuden tunnetta. Ne ovat toimintakykyä ylläpitäviä ja kuntoutumista edistäviä asioita, joita on vaikea saavuttaa muualla kuin työtoiminnassa. Työtoiminnan eettinen valvonta on kuitenkin tärkeää nyt ja tulevaisuudessa.