AURA. Pyöräkunnon Kalle Sukari kiinnitti torstaina JPV Engineeringin lahjoittamat paristotoimiset valosetit Auran yläkoululaisten pyöriin ja jakoi valot myös niille, joiden kulkupeli oli kotona.
Seitsemäsluokkalaiset olivat asiasta mielissään. He luottavat erottuvansa ledien avulla liikenteessä. Niiden turvin ei tohdi lähteä maastopyöräilemään pimeään metsään, mutta siihenkin löytyy Sukarin mukaan omanlaisensa valot. Vaatimustason myötä hinta tosin kohoaa.
– Yksittäisen paristokäyttöisen ledivalaisimen saa noin kymmenellä eurolla. Tehokkaiden ja pitkäkestoisella akulla varustettujen valaisinten hinnat nousevat satoihin euroihin, Sukari kertoi.
Hän käyttää pyöräillessään akkutoimista valaisinta, jonka voi kiinnittää joko kypärään tai pyörän sarveen. Sukari muistutti, että nykyään pyörässä tulee olla sekä valkoinen etuvalo että punainen takavalo. Keskeisiä turvallisuusvarusteita ovat lisäksi kypärä, heijastinliivit sekä -nauhat ja jääkelien myötä nastarenkaat.
Seitsemäsluokkalaisten mentyä Sukari totesi oppilaiden pyöräkaluston olevan pääosin melko uutta ja hyväkuntoista.
– Vanhempien kannattaa kokeilla säännöllisesti, että lasten pyörät ovat kunnossa. Vähintäänkin kannattaa testata jarrut ja pimeän tullen myös valot, Sukari evästi.
7 A-luokan opettaja Nora Laakso kertoo oppilaiden saaneen kuluneella heijastinviikolla valistusta heijastimen tärkeydestä. Turussa asuva ja kymmenkunta vuotta Aurassa opettajan töitä tehnyt Laakso on huomannut, että auralaiset lapset ja nuoret käyttävät heijastimia ahkerammin kuin turkulaiset.
Entäpä opettajakunnan valoasiat?
– Meillä on muutama pyöräilyintoilija, joilla on kaikki mahdolliset varusteet, Laakso vastaa.
Hän kulkee työmatkansa bussilla tai kimppakyydillä, mutta pyöräilykin on käynyt mielessä.
– Työmatkan taittaminen pyörällä ei olisi kilometrien puolesta paha. Autojen seassa pyöräily ei vaan tunnu kivalta, Laakso sanoo.
Hän toivoo, että pyörätie ulottuisi vielä joskus Liedosta Auraan saakka.
