Trendi on samansuuntainen myös muualla Varsinais-Suomessa: Turun ympäryskunnat kasvavat, mutta mitä kauemmaksi niistä mennään, sitä enemmän väki vähenee. Loimaan väkilukutilastoon alkaa tulla kuukausittain jo lähes yhtä paljon miinusta kuin Lietoon tulee plussaa.
Koskessa ei ole mitään ihmeemmin vialla. Palvelut pelaavat terveysasemasta kouluun. On kulttuuria, luontokohteita ja idyllistä maalaismaisemaa. Harrastusmahdollisuuksia riittää ja yhdistystoiminta on vireää. Talkoohenkeäkin löytyy – siitä hyvänä esimerkkinä parhaillaan meneillään oleva Kohausviikko. Ja väkiluku laskee silti vinhaa tahtia.
Kuntien vetovoima ei näytä kasvavan näyttävilläkään markkinointikampanjoilla. Muun muassa Pöytyän muutaman vuoden takainen kesäkotikampanja oli raikas idea, joka sai valtakunnallistakin mediahuomiota. Kampanjan tulokset jäivät silti olemattomiksi.
Koronapandemian alkaessa etätöiden räjähdysmäisen lisääntymisen uumoiltiin poikivan muuttovoittoa maaseutukuntiin. Valitettavasti uumoilu on vaivihkaa muuttunut silkaksi haaveiluksi. Kotipaikkakuntaa ei haasteellisina aikoina hevin vaihdeta.
Ajatusta etätyöläisten houkuttelusta ei kuitenkaan kannata unohtaa. Kun hinnat edelleen kohoavat, maaseutukuntien huomattavasti suuria kaupunkeja edullisemmat elämisen ja asumisen kustannukset saattavat vielä nousta merkittäväksikin vetovoimatekijäksi.