Ei, en ole matkustellut Pirkanmaata pidemmälle, mutta kaukomailta voi saada terveisiä muutenkin kuin menemällä sinne itse.
Jos tarkkoja ollaan terveiset itänaapurista (uskaltaako nyt näin edes kirjoittaa) ovat tulleet puutarhakaupan kautta jo kymmenkunta vuotta sitten, mutta mysteeri ilmaantui vasta muutama viikko sitten.
Kun pihaani kymmenkunta vuotta sitten uusittiin, sinne istutettiin syreeni nimeltään Moskovan kaunotar. Se ei ole kukkinut yhtä runsaasti kuin kotimaiset serkkunsa, mutta kukinnot ovat suurempia ja olemukseltaan huomattavan ylhäisen oloisia. En minä niiden edessä sentään ole niiannut, vaikka jos kukat osaisivat puhua, tämä puska voisi hyvinkin kysellä, mistä kyläpahasesta tuokin tuijottaja on lähtöisin.
Syreeni kukki aikansa ja kukat muuttuivat ruskeiksi siemenkodiksi. Samaan aikaan pensaan toisella puolella olevissa oksissa näkyneet, mutta minun kuivettuneiksi luulemani kukkatertut alkoivat paisua. Niiden avauduttua edessäni oli tiheä, mesiangervon kukintoa muistuttava pumpulipallo. Siinäpä sitä riitti ihmeteltävää.
Kun oma tietämys ei riittänyt, piti soittaa asiantuntijalle, Marianne Blom-Salolalle. Hänkin joutui jonkin verran tutkimaan tietolähteitään ennen kuin asia selvisi.
Moskovan kaunotarhan on niitä kasveja, joiden menestymismahdollisuuksia suomalaisissa oloissa parannetaan varttamalla ne johonkin sitkeämpään sisarlajikkeeseen. Jos juuret kasvattavaan keinoäitiin on jäänyt omien oksien kasvusilmuja, ne voivat aikanaan kasvaa itsekin kukkimiskuntoon. Näin oli tässäkin tapahtunut: keinoäiti (tai olisiko vaikka imettäjä, sen kauttahan kaunotar ravintonsa saa), on japaninlikusterisyreeni. Se kasvaa luonnonvaraisena Japanin lisäksi Sahalin saarella eli jokseenkin hyisissä olosuhteissa. Eipä pitäisi Suomen talvien ainakaan sitä hävittää.
Nyt pitäisi sitten päättää, mitä tuolle Japaninlikusterisyreenille tekisi. Se on moskovalaista kasvattilastaan rotevampi, joten vaarana on Moskovan kaunottaren häviäminen. Toisaalta Japaninlikusterisyreeninkin kukat ovat kauniita ja kukkivat kaiken lisäksi sopivasti vasta sitten, kun Moskovan kaunottaren kukat ovat kuihtuneet.
Ehkä yritän maltillisilla leikkauksilla pitää molemmista huolen. Pitää vain pistää päähän ne paremmat lukulasit siinä vaiheessa, kun päättää katkottavista oksista. Ne kun eivät syreeneilläni eroa kovin paljon toisistaan.
toimittaja evp
Päivi Perkiö
phperkio@gmail.com