–Kun menimme naimisiin ja muutimme tilalle, saimme häälahjaksi viisi lammasta, hän taustoittaa uran alkuvaiheita.
Tilalla oli ollut lampaita toki jo aiemminkin, mutta ainoastaan maisemanhoidollisista syistä.
–Niitä pidettiin laajan jokimaan takia. En olisi koskaan voinut kuvitella silloin, että tästä tulisi meille pääelinkeino.
Lammasmäärä lähti kasvamaan EU:n myötä ja tänä päivänä Yläneen ja Oripään rajalla sijaitsevalla lammasfarmilla kirmailee tuhatkunta luomulammasta. Vuosittain karitsoja syntyy yli 500. Liikevaihdosta osapuilleen 70 prosenttia tulee lihan myymisestä ja loput villasta sekä langoista.
Koronan myötä ihmiset ovat heränneet suomalaisen tuotannon ja käsitöiden pariin, ja tähän myös Rintalan tilalla on vastattu. Emäntä kertoo koonneensa erilaisia tekemispaketteja valmiiksi myyntinäyttelyyn, jotta niistä olisi helppo lähteä neulomaan vaikkapa villapaitaa tai halaushuivia. Lisäksi itsevärjätyt sukat pääsee tekemään kätevästi lankahillopurkin avulla. Purkista löytyy sekä lanka- että värjäysainekset valmiina. Ensin lasipurkki täytetään vedellä, minkä jälkeen odotellaan kolmesta neljään viikkoa.
–Sitten lanka vain huuhdellaan ja ruvetaan kutomaan, Rintala kertoo hauskasta kutomapaketista.
Ansa ja Ikonen ikuistettiin tauluun
Lampaat näkyvät myös muiden käsityöläisten tuotteissa. Esimerkiksi Taidetakomo Tuuli Wirmanin töiden joukosta löytyy seinään iskettävä Sarvipää-koukku, johon on kätevä ripustella kaikkea pientä roikkumaan. Seinälle voi ripustaa myös Maarit Ailion lammasaiheiset akryylivärimaalaukset Ansan ja Ikosen. Päänsä voi puolestaan kallistaa Nupparin tyynyliinaan, jota koristavat käsinpainetut lampaat. Aamukahvinsa voi taas juoda Savipaja Eevamaijan lammasteemaisesta kahvimukista. Sama kuva löytyy myös sipulipurkeista tai aterintelineistä.
–Olen tehnyt lammasmukeja jo aiemminkin, mutta nyt sain idean sipulipurkkiin asiakkaalta, joka halusi siihen kissan, Koskella omassa pajassaan töitä tekevä Eeva Mäkynen-Nurmi taustoittaa.
Suunnitteilla on tehdä myös lammasaiheisia korvakoruja, mutta ne eivät ehtineet vielä avajaispäiväksi.
Käsityöläisasema Jumin Julia ja Kristian von Pfaler kertovat olevansa näyttelyssä ensimmäistä kertaa mukana. Erityisesti hopea- ja pronssikoruihin erikoistunut Julia sanoo luontoteeman olevan hänen sydäntään lähellä, eikä ideoita tarvitsekaan juuri hakea. Kristianin sepänpajassa puolestaan syntyy paitsi monenmoisia käyttötavaroita myös koruja ja koriste-esineitä.
–Kun pääsen tästä pajalle, minulla on siellä työn alla lammastuuliviiri, hän viittasi näyttelyn teemaan.