PÖYTYÄ/Riihikoski. Jalkalasta kotoisin oleva Päivi Koskinen, 64, muistaa lapsuudestaan, ettei hammaslääkäri ollut ”ensteks ihanin” paikka.
– Minuakin on paikattu ihan tarpeeksi, kun olin pieni ja vieläpä amalgaamilla, Koskinen sanoo ja toteaa niin paikkamateriaalien kuin kaiken muunkin hammashoitoon liittyvän kehittyneen tuon jälkeen huimasti.
Turun hammashoitajakoulusta joulukuussa 1979 valmistuneen Koskisen pääasiallisena työnä on ollut valistaa, jotta hampaita tarvitsisi korjata mahdollisimman vähän.
Hän muistaa uransa alkaneen siten, että 15. tammikuuta 1980 johtava hoitaja Eeva Virtanen soitti ja pyysi tulemaan pikimmiten taksilla sairausloman sijaiseksi Kyröön.
Pian sen jälkeen valistustyössä aiemmin ollut hammashoitaja siirtyi vastaanotolle ja Koskinen päätyi kiertämään kouluja Aurassa, Karinaisissa, Pöytyällä sekä Yläneellä ja välillä avustamaan hammaslääkäriä. Kierrettäviä opinahjoja oli 18.
Valistustyön tulevaisuus huolettaa
Syksyisin Koskinen jakoi 1–9-luokkalaisille hammasharjat. Alakoululaiset purskuttelivat sen päälle fluoriliuoksella ja yläkoululaiset harjasivat hampaansa Elmex-fluorigeelillä.
– Kerran yksi Riihikoskelle tullut kandi muisteli, kuinka mukavaa hammashoitajan tullessa oli. Tämän kuullessani röyhistin rintaani ja ajattelin kuulevani positiivista palautetta valistustyöstä. Mutta sitten kandi jatkoi, että hoitajan tullessa oli mukavaa päästä juoksemaan käytäville, Koskinen virnistää.
Kouluissa tehty valistustyö kohensi merkittävästi kansalaisten hammaskaluston kuntoa. Koskinen pelkää suunnan kääntyvän, kun Pöytyän kouluissa ei ole vuoden 2020 alun jälkeen enää kierretty valistamassa. Tarkastukset sekä ennaltaehkäisevä työ pyritään kohdentamaan niihin, joilla katsotaan olevan suurin riski saada reikiä.
Koskinen tuumaa, ettei nuoria saa unohtaa, mutta hammashoidosta olisi tärkeää puhua ikäihmistenkin keskuudessa. Suun on hyvä olla kunnossa esimerkiksi leikkausten varalta, joita voi tulla yllättäen.
Keskeinen huolenaihe Koskiselle on nopeasti yleistynyt energiajuomien nauttiminen, mikä näkyy hapon kuluttamina hampaina. Virkistystä kaipaavia hän kannustaa juomaan mustaa kahvia tai maustamatonta vichyvettä, ellei sitten halua tyytyä perusveteen.
Koskinen tietää monen saaneen hammaspeikon kuriin xylitolilla ja sisällyttämällä päiväohjelmaansa kaksi hampaidenpesukertaa. Kaikki eivät voi nauttia xylitolia, ei Koskinen itsekään. Sen sijaan hän nauttii silloin tällöin vatsaystävällisempää erytritolia.
Juhlapäivinä saa herkutella
Valistustyön päätyttyä Koskinen on ollut hoitamassa hammashoitolan ajanvarausta. Siihen liittyen hän toivoo ihmisten muistavan, että aamuisin kello 8–10 soittelisivat vain ne, joilla on esimerkiksi säryn vuoksi kiireellistä hoidontarvetta tai ongelmia oikomiskojeen kanssa. Muiden kannattaa soittaa tämän jälkeen, kuitenkin ennen kello 15.
Siirrytäänpä eläköitymiseen, saako sitä juhlistaessa syödä sokerisia herkkuja?
– Saa, Koskinen vastaa.
Hänen mielestään juhlapäivinä voi herkutella hyvällä omallatunnolla. Se ei hammaskalustoa romuta.
– Ei ole väliä, mitä syö joulun ja uudenvuoden välillä. Tärkeämpää on huolehtia siitä, mitä syö uudenvuoden ja joulun välillä, Koskinen valistaa.
Hänen viimeinen työpäivänsä Riihikosken hammashoitolassa oli torstaina 16.6.
Kuka?
Päivi Koskinen
– Syntynyt Riihikoskella 1958.
– Sukujuuret 100-prosenttisesti Karjalassa – Heinjoella ja Äyräpäässä.
– Valmistui Turun hammashoitajakoulusta 1979.
– Asuu miehensä kanssa Pöytyän Jalkalassa.
– Kahden aikuisen pojan äiti.
– Teki valistustyötä kouluissa 1980-luvun alusta 2019 loppuun saakka.
– Vuodesta 1985 valistushammashoitajan virassa ja sittemmin toimessa.
– Omistaa sähköhammasharjan, mutta käyttää mieluummin käsiharjaa ja sen lisäksi hammasväliharjaa.