Tilakoon kasvamisen ja erikoistumisen myötä on syntynyt tilanne, jossa toisaalla lantaa on liikaakin, toisaalla sille olisi käyttöä. Siksi on mainio asia, että lannankierrätyksen mahdollisuuksia tutkitaan. Ongelmat ovat kyllä hyvin tiedossa. Suurin ongelma on kuljetus, joka on kallista. Lannassa on paljon vettä, jonka saa kyllä poistettua, mutta sekin maksaa.
Tukipolitiikka ei suosi lannan kierrätystä, vaikka ympäristöystävällistä tuotantoa muuten tuetaankin. Varsinkaan näillä leveysasteilla ruuan tuotanto ei ole mahdollista ilman tukia, mutta tukien rakenne pitäisi miettiä tarkkaan niin, että ne ohjaavat toimintaa mahdollisimman järkevään suuntaan.
Lannankierrätyksen tehostamiseen on monia hyviä syitä. Mitä paremmin lanta löytää tiensä oikeille pelloille, sitä vähemmän ravinteita valuu Itämereen. Oikeaan paikkaan löytäessään lanta on arvokasta ravinnetta, joka vähentää tarvetta käyttää kalliita keinolannoitteita. Keinolannoitteiden mahdollisimman vähäinen käyttö on myös huoltovarmuuden kannalta hyvä asia.
Maataloutta syyllistetään usein siitä, että Itämeri on varsinkin lämpiminä kesinä melkoista levämössöä. Pelloilta valuvat päästöt johtuvat siitä, että niillä tuotetaan ruokaa, jota me kaikki syömme. Yhä useampi kuluttaja olisi kuitenkin valmis ottamaan ympäristön entistä paremmin huomioon valintoja tehdessään. Kokonaan toinen asia on, löytyykö kaupan hyllyltä riittävästi tuotteita, joita ostaessaan kuluttaja voi ajatella olevansa osa Itämeren suojelua.