LIETO/Tarvasjoki. Viiden kuukauden ikäinen suomenlapinkoira Teo tulee emäntänsä Emmi Toimisen kanssa testaamaan, miltä tuntuu kohdata karhu, vaikkakin vain täytetty ja pyörien päällä kulkeva. Ensin se haisteli hiukan aitoa karhunkakkaa ja ottaa sitten pedon vastaan urheasti vähän kauempaa haukkuen. Kun karhu jatkaa matkaansa takaisin piilopaikkaansa, Teo unohtaa koko otuksen ja rupeaa järsimään keppiä.
Tuhansia petotestejä koirille tehnyt, Tarvasjoelle lauantaina Auranmaan Koiraystävät ry:n kutsusta saapunut petotestaaja Asko Sorvo kehuu Teon korvienvälin olevan kunnossa.
–Sillä oli oikeanlainen kunnioitus karhua kohtaan, mutta ei kuitenkaan arkuutta tai pelkoa käytöksessään. Se ei myöskään lähtenyt perään, mikä on hyvä asia, koska silloin sen vietit eivät ole liian vahvat, Sorvo analysoi.
Myös kepin järsiminen saman tien, kun peto hävisi silmistä, kertoo Sorvon mukaan siitä, että koira palautuu stressaavasta tilanteesta nopeasti.
Vaikka voisi luulla, että koiran fyysisillä ominaisuuksilla on jotain tekemistä rohkeuden kanssa, näin ei kuitenkaan Sorvon mukaan ole. Pelottomuus ei nimittäin katso ikää, rotua tai kokoakaan.
–Pieni chihuahua saattaa toimia karhun kanssa kuten paraskin karhukoira ja hoidella petojen karkotustehtävän ensiluokkaisella tavalla. Vastaavasti taas suuri tanskandoggi voi luikkia kiireesti autoon häntä koipien välissä, Sorvo selittää koirien luonteeneroja.
Toisaalta sama koira voi hänen mukaansa reagoida hyvin eri lailla eri petoja kohdatessaan. Petotestissä omistajalle paljastuukin usein yllättäviä seikkoja, jotka eivät välttämättä tule ilmi tavallisessa arjessa.
Petotestistä vinkkiä omistajalle
Petotestit ovat aina Asko Sorvon mukaan yksilöllisiä, eikä yhtäkään koiraa koskaan painosteta väkisin. Vaikka karhu, susi, ilves tai villisika ovatkin täytettyjä ja pyörien päällä liikkuvia eläimiä, koiralle ne ovat yhtä eläviä kuin metsässä vastaan tuleva.
Petotesti onkin Sorvon mukaan hyvä apuväline koiran luonteen selvittämisessä. Se voi olla myös turvallisuuskysymys, sillä nykyään petoja voi kohdata kaupunkiolosuhteissakin.
Melliläläinen Teemu Rautiainen saapui testiin kaksi ja puolivuotiaan itäsiperianlaika-koiransa Inkan kanssa. Hän halusi tietää, miten suurriistametsästyksessä käytettävä koira reagoi karhuun. Kesällä kun olisi tarkoitus lähteä Itä-Suomeen jahtiin.
Inkan päästessä karhun kanssa silmätysten, se ei olisi malttanut lopettaa millään. Sorvo sanoikin sillä olevan kunnon metsästyskoiran tavat:
–Se lähti kaartamaan sivusta ja meni takapuolella rohkeasti lähelle, mutta osasi ottaa hienosti etäisyyttä etupuolella.
Myös tarvasjokelainen Hanna Heikinheimo halusi tietää, miten hänen kahdeksanvuotias labradorinnoutajansa Santtu reagoi karhun kanssa, sillä metsässä tulee liikuttua paljon. Kolme vuotta sitten he olivat käyneet susitestissä, ja silloin Santtu oli ollut hyvinkin ärhäkäs.
–En kuitenkaan uskalla veikata, miten nyt menee, koska joskus Santtu on tosi rohkea, joskus taas ei.
Kun karhu ilmestyi tantereelle, Santtua ei tuntunut pelottavan, vaan se käväisi välillä jopa turhankin lähellä.
–Yllätyin, että Santtu reagoi näinkin voimakkaasti. Se halusi kertoa karhulle hyvin selvästi, että on turha tulla liian lähelle emäntää, Heikinheimo nauroi.