PÖYTYÄ/Kyrö. Viktoriia Podlesna, 11, ja Liza Shevehuk, 10, ovat käyneet reilun viikon Elisenvaaran yhtenäiskoulua. He opiskelevat muiden Ukrainasta saapuneiden lasten ja nuorten kanssa valmistavan opetuksen luokalla. Tavoitteena on, että tulijat integroituvat ja pystyvät ennen pitkää osallistumaan suomenkielisille oppitunneille.
Viktoriia sekä Liza ahertavat uuden kielen parissa. He ovat oppineet tervehdyksiä, luettelemaan numerot yhdestä kymmeneen, perusvärit sekä koulutarvikkeiden nimet. Uurastettavaa tytöillä ja heidän luokkatovereillaan riittää, sillä he saavat etäyhteyden välityksellä opetusta myös Ukrainasta.
Ukrainalaiset kustantamot ovat vapauttaneet opiskelumateriaalit käytettäviksi eri puolilla maailmaa. Kyrössä koulun apulaisjohtaja Eeva Fransman on järjestänyt luokkaan kuulokkeita sekä etäopiskelua helpottavia sermejä. Lisäksi hän tulostaa kopiokoneella ukrainalaisten tehtäväkirjojen sivuja.
Etäopetus on tuttua
Viktoriia ja Liza tuumaavat etäopetuksen tulleen tutuksi jo koronasulkujen aikoina. Tyttöjen mielestä ei ole väliä, osallistuuko siihen Suomessa vai Ukrainassa. Viktoriia sanoo odottavansa eniten atk-tunteja ja Liza matematiikkaa sekä kuvaamataitoa.
Heidän opettajinaan ovat Turun yliopistossa suomen kieltä opiskeleva Iina Mäkelä ja tänä keväänä luokanopettajaksi valmistuva Elise Salpio. Lasten mielestä suhde opettajaan on Suomessa toisenlainen kuin Ukrainassa. Suomessa opettaja on kuin kaveri ja ainakin osa opetuksesta on melkein kuin leikkiä, Ukrainassa meno on virallisempaa. Myös läksyjä on tullut vähemmän kuin kotimaassa.
Tyttöjen mukaan eniten sopeutumista on vaatinut kouluruoka. Osa heidän luokkatovereistaan kaipaa tuttuja keittoja.
– Mausteista borssikeittoa, koulunkäynninohjaaja Olena Podliesna selventää.
Podliesna on ollut Auranmaalla aiemminkin. Hän on työskennellyt täällä loma-aikoinaan kasvihuonetyöntekijänä ja kerännyt siten säästöjä oman asunnon hankintaan. Hän kertoo tehneensä Ukrainan Umanissa opettajan töitä sekä päiväkodissa että alakoulussa. Iltaisin Podliesna työskenteli yksityiskoulussa.
Luottavaisesti kohti tulevaa
Miltä valmistavan opetuksen jälkeinen aika näyttää, jännittääkö mennä samoille tunneille suomalaisten kanssa?
– Vähän, Liza vastaa.
Noin vuoden kestävä integroituminen etenee vaiheittain. Ensin ovat vuorossa liikunnan, kuvaamataidon ja matematiikan tunnit yhdessä suomalaislasten kanssa.
Viktoriia sanoo suhtautuvansa tulevaan luottavaisin mielin. Hän harrastaa hiphop-tanssia ja haluaisi ryhtyä aikuisena tanssinopettajaksi. Lizan mielessä on ammattivoimistelijan työ.
Haastattelun lopuksi tytöt haluavat välittää kiitoksensa ukrainalaisia auttaneille paikallisille ihmisille, yhteisöille ja yrityksille.
Iina Mäkelä ja Eeva Fransman ovat tyytyväisiä siitä, että ukrainasta tulleet näyttävät päässeen mukaan välituntileikkeihin ja peleihin. Opettajien mukaan uudet oppilaat tuntuvat olevan etenkin matemaattisilta taidoiltaan kovatasoista porukkaa.
Merkittävimpänä haasteena opettajat pitävät epävarmaa tulevaisuutta. Maailmanpoliittista tilannetta ei kyetä ennustamaan, eikä sen myötä sitäkään, moniko Ukrainasta lähtöisin oleva tulee jatkamaan koulutietään Suomessa. Osa lapsista on ilmoittanut haluavansa jäädä Suomeen.