Ihminen kuulemma pysyy virkeänä, kun opettelee uutta. Aivot tarvitsevat jumppaa siinä missä muutkin elimet ja ruumiinosat. Maaliskuun lopulta saakka olen testannut tuota teoriaa.
Pieni lipsahdus tasapainossa ja huomasin olevani jäisen kävelytien rinteessä kyljelläni. Nastakengistä ei ollut apua, ehkä pikemminkin haittaa epätasaisella pinnalla. Kömmin ylös ja arvelin saaneeni vain perusteelliset mustelmat kumpaankin kylkeen ja oikeaan käteen. Väärin veikattu. Värttinäluussa oli murtuma ja käsi tarvitsi kipsin.
Vaikka oikean käden sormenpäät olivat kipsin ulkopuolella, asiat piti yleisesti ottaen tehdä yksikätisesti vasemmalla kädellä.
Pieniä haasteitahan siihen sisältyy. Esimerkiksi ruisreikäleivän halkaiseminen ja lohkominen vasemmalla kädellä yksikätisesti on hommaa, johon kukaan järjissään oleva ei ryhtyisi. Minä ryhdyin ja ihmettelen vieläkin sitä, että selvisin urakasta ilman vammoja. Myöskään perunoiden ja porkkanoiden kuorimista en kokeillut kuin kerran.
Jatkossa en enää ihmettele valmiiksi viipaloidun leivän tai juuston tarpeellisuutta enkä taatusti arvostele ketään, joka pistää pahvitölkit keräysastiaan niitä kokonaan avaamatta ja litistämättä. Tosin kyllä se yksikätisenäkin onnistuu. Kunhan ottaa avuksi hampaat ja / tai jalat.
Muistiinpanot ja kalenterimerkinnät tein tietysti myös vasemmalla kädellä. Kyllä niistä selvän saa, enimmäkseen ja käsiala jopa kehittyi viikkojen kuluessa. Ilmaisukin napakoitui.
No, kipsi on nyt pois ja ohjeena on käyttää murtunutta kättä maltillisesti. Valitettavasti sen mitä maltillisuudella tarkoitetaan, huomaa yleensä vasta, kun tuota rajaa on hipaistu. Sitten kaivetaan kylmäpakkaus jääkaapista tai buranat lipastosta.
Mutta terveydenhoitoon liittyen. Edellisen terveydenhoitoalan lakon aikaan kirjoitin siitä, miten työnantajan toimet heikentävät alalle hakeutumista ja sillä pysymistä. Näin myös näyttää käyneen.
Nyt näitä pakkokeinoja viritellään uudestaan sen sijaan, että hyväksyttäisiin se, että vaikka hyvä julkinen terveydenhoito maksaa, se myös tuottaa työkykyä ja yhteiskuntarauhaa. Molemmille on nykymaailmassa kysyntää.
toimittaja evp
Päivi Perkiö
phperkio@gmail.com