AURA/Käyrä. Kymmenkunta vuotta sitten Rajalan karjalaistilan hankkinut Mikko Salminen on nikkaroinut navetan lantalasta fasaanitarhan, jossa tepastelee 40 kanaa ja kuusi kukkoa. Vielä jokin aika sitten kukkoja oli koko joukkue.
Nyt kun Salminen on hoitanut pahimmat kukkoilijat lihoiksi pakastimeen, laumassa vallitsee taas rauha.
Fasaanit eivät kesyynny kanojen tai ankkojen tapaan, eivätkä ne yleensä ryhdy hautomaan tarhaoloissa. Siksi Salminen suunnittelee hankkivansa hautomiskoneen, johon mahtuu 160 munaa. Läheskään kaikista koneellisesti haudottavista munista ei kuoriudu poikasta. Hyvällä tuurilla onnistumisprosentti on 70 luokkaa.
Fasaanien munia voi Salmisen mukaan käyttää tavallisten kananmunien tapaan. Ne ovat kooltaan hivenen pienempiä ja niissä on suurempi keltuainen kuin perinteisissä leivontamunissa. Fasaaninliha maistuu Salmisen mielestä miedolta.
– Kypsennettäessä tulee olla tarkkana, ettei lihasta tule liian kuivaa. Paistopussiin voi laittaa mausteiden lisäksi pekonia tarjoamaan mehevyyttä, hän valistaa.
Metsästysaikana Salminen voisi myydä kasvattamiaan fasaaneita riistalintuina esimerkiksi ravintoloille. Siitä hänellä ei ole vielä kokemusta, sillä fasaanit tulivat Rajalaan vasta viime vuoden puolella.
Kannellinen soikko ankoille
Fasaanien lisäksi Rajalan navetassa asuu viisi kanaa ja kukko, viisi ankkaa ja pari talvihoidossa olevaa lammasta. Kanat ovat sen verran ahkeria munijoita, että Mikko ja vaimonsa Prakhrong Salminen saavat ruoanlaitossa tarvitsemansa munat omasta takaa.
Ankkoja Mikko Salminen luonnehtii melkoisiksi sottapytyiksi. Niillä on tapana roiskia kylpyvetensä ympäri pilttuuta.
Ankkojen asumus siistiytyi Salmisen tehtyä kylpysoikkoon aukollisen kannen. Nyt linnut huljuttelevat päätään aukossa ja saavat siten kosteutettua silmänsä.
Fasaanit viihtyvät ulkoilmassa ympäri vuoden. Lantalaan tehtyä tarhaa reunustaa niin tiheä verkko, etteivät pikkulinnut pääse tuomaan pelättyä lintuinfluenssaa.
Omavaraisuus on verenperimää
Onko lintujen kasvattaminen paljon puhuttua omavaraistaloutta?
– Tiedä sitten, mutta olen aina tykännyt tehdä tällaisia asioita. Ne tarjoavat vastapainoa leipätyölle ja siihen liittyvälle jatkuvalle matkustamiselle, metallialan asennustöitä tekevä Mikko Salminen vastaa.
Omavaraisuuteen pyrkimisen hän arvelee saaneensa verenperimänä. Auran kirkolle asettunut isä Veikko Salminen oli kotoisin Karjalasta, Metsäpirtistä.
Mikko ja Prakhrong Salminen istuttavat kohta kotitalonsa viereen perunaa, porkkanaa, punajuurta, kurkkua, tilliä, persiljaa, korianteria ja kelta-, puna-, hopea- sekä valkosipulia.
– Perunat syömme yleensä jo kesän aikana. Porkkanat kuutioin, kiehautan ja pakastan. Persiljan ja korianterin ainoastaan pienin ja sitten pakastan. Punajuuret sekä kurkut säilön etikkaliemeen. Sipulin kuivaan, Salminen luettelee.
Tilan vanhat marjapensaat olivat tulleet tiensä päähän. Nyt Salmiset suunnittelevat istuttavansa uusia ja tekevänsä sadosta mehua.
Navetan vierellä on lasitettu katos. Kunhan yöpakkaset ovat takana, pariskunta tuo sinne tomaatin, paprikan sekä chilin taimia.
