Pikkupoikana kauhistutin äitiäni tekemällä kaloille ruumiinavauksia. Jostakin syystä halusin tietää, mitä silakan sisältä löytyy. Samalla linjalla olen jatkanut myöhemminkin. Opiskeluaikana etsin historiankirjoista selitystä sille, miksi ihminen toimii niin kuin toimii ja valtiotieteen kirjoista selitystä sille, miksi valtiot toimivat niin kuin toimivat.
Pitää tunnustaa, että vastaukset ovat kovin epämääräisiä. Yksi näkee ympäröivän todellisuuden voiman kautta, toinen yhteistyön kautta. Lopullista totuutta ei ihmisen toimintaan löydy. Se on usein hyvin ennalta-arvaamatonta. On pakko kadehtia luonnontieteilijöitä, jotka elävät totuuksien maailmassa. Matematiikan kieltä puhuva ei valehtele, sillä matematiikan totuudet eivät ole suhteellisia vaan absoluuttisia. Toisin on ihmisten totuuksien laita.
Ihmisten maailmassa kaikki on katsojasta kiinni. Vaikka kaksi ihmistä olisi eri mieltä aivan kaikesta, molemmat ovat omasta mielestään oikeassa. Syntyy helposti riita. Jos on pyssyjä, syntyy sota.
Ukrainassa nähdään hyvin, miten hyvin pitää paikkansa vanha sanonta siitä, että kynä on miekkaa mahtavampi. Sotaa ei voi voittaa, jos häviää informaatiosodan. Ihminen rakastaa kertomuksia. Ei ihme, että Ukraina on saanut maailman sympatiat puolelleen. Pieni puolustautuja taistelee urheasti suurta hyökkääjää vastaan. Kertomuksen voiman on oivaltanut ehkä parhaiten Ukrainan sitkeä presidentti. Esimerkin ja edestä johtamisen voima on valtava.
Ne, jotka seuraavat Venäjän valtiollisia viestintävälineitä, elävät täysin eri todellisuudessa kuin muu maailma. Venäjän hallinnolta on kuitenkin unohtunut, että on mahdollista valehdella joillekin ihmisille jonkin aikaa, mutta ei kaikille kaiken aikaa. Venäjä ilmoitti viikonloppuna, ettei se uhkaa naapureitaan – samaan aikaan kun se käy hyökkäyssotaa naapuriaan vastaan. Sillä näyttää olevan aivan oma todellisuutensa.
Olipa Venäjän sotamenestys lopulta millainen hyvänsä, voitettavaa sillä ei ole. Surullinen tosiasia on, että Euroopassa ollaan taas ainakin vuosikymmeniksi siirtymässä aikaan, jossa Venäjä näkee ympärillään pahan valtakunnan ja Venäjän ympärillä olevat Venäjässä pahan valtakunnan.
Näin siitäkin huolimatta, että rajojen eri puolilla asuu ihmisiä, jotka ovat suurin piirtein samanlaisia. On todennäköistä, että Venäjällä elää toisessa todellisuudessa vain pieni valtaa pitävien joukko. Valitettavasti sekin riittää syöksemään koko maanosan tilanteeseen, jossa toiset todellisuudet eivät kohtaa. Hyvä on kuitenkin muistaa Kyrön torilla kuulemani ajatelma: ”Sodan jälkeen tulee aina rauha. Sitä vaan ei etukäteen tiedä, millainen”.
päätoimittaja
Asko Virtanen
asko.virtanen@avl.fi