PÖYTYÄ/Kyrö. Lasten ja nuorten ahdistus Ukrainan sodasta ei vielä suoraan näy koulupsykologi Johanna Palanderin työssä, mutta opettajien kautta oppilaiden huoli on psykologillekin kantautunut.
–Oppilailla on huolta sotaan liittyen. He miettivät ja keskustelevat aiheesta, Palander tietää.
Palanderin mukaan aikuisten on nyt tärkeää olla läsnä ja tukena, kuunnella huolia herkällä korvalla ja yrittää antaa ikätason mukaisia vastauksia lasten kysymyksiin. Hän pitää vanhempien, lähiopettajien ja muiden lähimpien aikuisten tukea ensisijaisena, mutta muistuttaa ammatillista tukea ja keskusteluapua olevan tarvittaessa saatavilla.
–Varmasti kaikenlaisia ajatuksia ja tunteita herää, mutta se ei ole vaarallista. Ahdistustakin voi käsitellä, Palander huomauttaa.
Sen lisäksi, että aikuiset voivat olla tukena, he voivat myös karsia turhaa kuormitusta. Palander kehottaa seuraamaan lasten sosiaalisen median käyttöä sekä tarvittaessa sitä rajoittamaan sitä. Sosiaalinen mediahan on nyt tulvillaan sotaan liittyvää materiaalia. Aikuisten välistä keskustelua sodasta sekä uutisten kuuntelua ja katselua hän kehottaa ajoittamaan hetkiin, jolloin lapset eivät ole kuulolla.
–Lapsille voi tulla kaikenlaisia kuvitelmia, Palander toteaa ja neuvoo rauhoittelemaan lasten pelkoja niillä faktoilla, ettei Suomeen tällä hetkellä kohdistu uhkaa ja että on paljon aikuisia, jotka tekevät töitä sodan loppumisen eteen.
Tärkeimpänä asiana lasten hyvinvoinnin ja turvallisuudentunteen kannalta Palander pitää, että perheissä pyritään pitämään kiinni normaalista hyvästä arjesta ja mukavasta tekemisestä.
Lasten ja nuorten pahoinvoinnista puhuttiin jo ennen koronapandemiaa ja koronan on arvioitu lisänneen pahoinvointia. Euroopassa syttynyt sota ja ilmastonmuutos ovat omiaan lisäämään kuormitusta.
–Tilanne saattaa vaikuttaa siihen, että tulee toivoton olo. Se on ymmärrettävää, mutta kuitenkin vain yksi näkökulma ja tilanteessa on löydettävissä myös toivoa, Palander sanoo.
Tavallista arkea Palander suosittelee paitsi ahdistuksen helpottamiseen myös toivottomuuden kitkemiseen. Normaalista arjesta kiinni pitäminen luo Palanderin mukaan toivoa siitä, että maailmassa on muutakin kuin korona ja sota.
Synkkyydestä huolimatta tässä ajassa on myös myönteisiä ilmiöitä kuten yhteisöllisyyden, auttamishalun ja myötätunnon herääminen. Palander kehottaa kuulostelemaan lapsen omaa kiinnostusta vaikkapa auttamiseen. Mikäli lapsi haluaa osallistua, hänelle kannattaa Palanderin mukaan siihen antaa mahdollisuus.
–Lapsille on myös hyvä tuoda sitä esille, ettei sota ole yksittäisten kansalaisten vika, Palander sanoo ja toivoo, ettei vihaa ketään kohtaan vahvistettaisi.